Edmontontontonton

Edmonton. Näin aluksi haluan kertoa, ettei ole kyllä mikään mun lempikaupunki. Jotain siinä oli vialla, ettei tullu sellasta ihanaa oloa siitä paikasta. Calgaryn kanssa oli vähän sama homma. Ehkä mie oon vaan lopulta tykästyny Reginaan, tähän pieneen ja lämpimään (sisäisesti, ei pakkasmittarillisesti) kaupunkiin. Vaikka voin kertoa, etten ole nähny tätäkään kaupunkia kokonaan. Onneksi mulla on viimeisen kokeen ja Vancouveriin välissä viikko aikaa kiertää ja nähdä, kuhan tuo pakkanen viittis lähteä pois.

Okei, lähdettiin siis kunnon akka porukalla Edmontoniin torstaina. Meitä oli kolme suomalaista ja kolme korealaista (aluksi piti olla viisi korealaista, mutta kaks jäi pois). Torstaina saatiin siis kokea ensimmäistä kertaa millasia kanadalaiset pitkän matkan bussit on. Bussi lähti siitä ennen yhdeksää, bussiasema tai niinkuin täällä sanotaan DEBOT (jostain ihmeen syystä station ei kelpaa) oli ainaki hieno. Ei tarvinnu odottaa ulkona että koska tulee vaan sai odotella ihanasti sisätiloissa. Ensiksi bussiin pääsi ihmiset, jotka siellä oli ollut aikaisemmin (ne ajaa asiakkaat välillä ulos), sitten lapsien kanssa matkaavat jne. Mekin päästii lopulta, mutta eipä siellä hirveästi ollut paikkoja vapaana, varsinkaan vierekkäisiä. Onneksi siitä sit eräs nainen siirsi tavaransa pois yhdeltä parilta penkkejä (ihan niinku se ois voinu levittäytyä noin paljoa), muuuutta sitte sieltä syöksyy joku vitun cowboy ja päättää istua siihen vaikka näki ihan hyvin, että oltiin menossa siihen. Ääliö... No tämä sama nainen sitte lupautu istuun miehensä viereen ja saatiin vierekkäiset paikat. Bussi oli muutenki myyty loppuun ni ei nää ihmiset silti saanu penkkiparia itelleen. Sitten alkoikin meidän 15 TUNNIN matka Edmontoniin.

Jouduttiin vaihtaan bussia Calgaryssa, mutta peppu oli jo aika tunnoton siihen mennessä. Oli vaikea nukkua ja hyvää asentoa ei oikee löytyny. Mutta näin matkalla peuran! Olin hereillä ku kuski joutu jarruttaan aika kovaa ja kurkkasin eteen ni siellä viiletti peura ajovaloissa. Edmontoniin saavuttiin siinä puolilta päivin, kaikki ihan väsyneitä ja ehkä hieman osa jopa kärtysiäkin. Tosiaan, vessa bussissa ei oikee ollu meidän mieleen. Ite en käyny kattoon tai käyttäny, mutta Jane kauhisteli että siellä oli vain reikälattiassa ja käsidesillä pysty peseen käsiä, eli ei siis vettä ollenkaan. Nauttikaa siis Suomessa niistä hyvistä vessoista. Okei, voitti nämä bussit kyllä Salmelan mennen tullen ja palatessa (Salmelalta loppuis bensa ennen sitä). Paljon jalkatilaa, ihan mukavat penkit ja tuli juteltuakin ihmisille matkalla. Kuulostetaan kuulemma ihan joko hollantilaisilta tai saksalaisilta, en ymmärrä. Juteltiin itse asiassa tän cowboynkin kanssa, uteli mistä ollaan ja puhuttiin jääkiekosta. Huomasin myös että jotku tuntemattomat alko heti jutteleen ku istuivat vierekkäin. Se oli jotenki sulosta nähä kuinka hyvin nää ihmiset tulee toimeen ja voivat alkaa vaan jutteleen. Suomalaiset on välillä niin raukkoja ja hiljasia (sori, mutta tottahan se on).

Selviydyttiin siis Edmontoniin, paikat kipeenä ja hirveä nälkä. Jätettiin laukut säilytyslaatikkoon depotille ja lähdettiin ettiin ruokaa. Sain kerranki käyttää vaikutusvaltaani ja pääsin vihdoin kokeileen The Old Spagetti Factoryn.

Oli hyvää, ois kyllä voinu olla parempaaki. Täällä ei vaan uskalleta käyttää mausteita tarpeeksi, se on se ongelma. Mutta silti namia. Ja muutenki erikoinen paikka. Kaikkiin tilauksiin kuulu mukaan ihanaa leipää, ihanalla valkosipulivoilla (tarjoilija joutu tuomaan varmaan kolmesti uuden), salaatti haluamallaan kastikkeella (blue cheese for me!) ja jälkkäriksi jäätelöä. Oli kyllä mukava yllätys tämä ku ei muualla ainakaan ole saanu.

Ruuan jälkeen lähdettiin suuntaan hotellille. Onneksi sinne päästyä saatiin huoneet heti eikä tarvinnu odottaa. Ulkoa päin ei näyttäny mitenkään ihanimmalta hotellilta, mutta onneksi sisus olikin paljon hienompi (Calgaryn hostellin jälkeen kaikki näyttää paremmalta). Otettiin siis hotelli, ei hoStellia. Ei ollu hirveän kalliskaan, meille juuri sopiva. Jakauduttiin kahtia, Suomi omaan huoneeseen, Korea toiseen. Ja ai että mikä näky! Niin ihanan näkönen, kaks isoa sänkyä (perkeleen Hanna sai nukkua yksin :D ), ihana tumman ruskea sisustus ja kylppäri oli kans ihana. Jostain ihmeen syystä kukaan meistä ei ottanu kuvia, taidettiin olla niin väsyneitä. Yhden kuvan otin meidän näkymästä.

Tämä siis ikkunamme takana ja tuonnehan me siis mentiin kattoon jääkiekkoa. Hemmetin lähellä, mikä oli meille tosi hyvä. Päädyttiin siinä eka käymään suihkussa (mikä oli ihanaa, sen 15 tunnin bussimatkan jälkeen) ja sitte otettiin pienet päikkärit. Korealaiset lähti shoppailemaan, niitä ei kiinnostanu jääkiekko. Laittauduttiin ja meidän uusi kaveri Uudesta-Seelannista, Tania, tuli kylään. Tavattiin hänet siis Banffissa, meidän Icewalkilla. Hän opiskelee Edmontonissa ja kerrottiin sillo tavatessa, että ollaan tulossa kattoon jääkiekkoa. Hänkin osti sitten liput samaan peliin, koska NHL (muuta ei tarvi sanoa). Sitten lähdettiin toiselle puolelle tietä.

Rexall-hallin ulkopuolella on Wayne Gretzkyn patsas. Pitihän se nyt kaverikuva ottaa. Ainii, meillä oli siis liput kattoon Edmonton Oilers vs. ANAHEIM DUCKS! Ei varmaan jää epäselväksi kumpaa kannatin. Tai oikestaan en välittäny mistään muusta ku, että kolme suomalaista tulis oleen kentällä. Tiedettiin jo etukäteen, että kaikki kolme pelaa sinä iltana. Sami Vatanen, Saku Koivu ja Teemu SELÄNNE! Huh, en usko vieläkään sitä todeksi, enkä ees ole jääkiekkofani. Sisälle mentiin, ihan valtava, hemmetisti ruokapaikkoja ja jos joisin kaljaa ni jumalauta, sitä sai viedä jopa katsomoon. En silti juo sitä niin en kokeillu sielläkään. Nähtiin pitkä jono. Halusin tietää mikä jono se oli. Jääkiekkorakastaja-Marjo sitten kertoi lopulta, että se oli nimmarijono, jonka päässä loisti Curtis Joseph.

Hän on siis entinen Edmonton Oilers-pelaaja ja joku kunnianosoitus hänelle annettiin. En siis ollu koskaan kuullukaan hänestä, mutta mentiin silti jonon perään.

Kaverikuva! Mulla on hieno nimmari häneltä, joka tarjoaa eniten, voi sen ostaa. Tai siis otin kaks, itelle toisen ihan huvin vuoksi ku jonotin ja toinen on sitten jolleki toiselle, jos ei kukaan muu ni annan sen vaikka isälle.

Siellä oli hiljanen huutokauppa, myynnissä ois ollu tällänen paita nimmareilla. Jos ois ollu $500 ni oisin voinu huutaaki muuuutta ei mulla ollu. Isä pyys tuliaisena jonku rätin pelistä, tässä ois ollu aika melkonen rätti.

Sitten lähdettiin kattoon itse kenttää, jossa joukkueet oli (kai) lämmittelemässä.

Satuttiin näkeen lisää ihmisiä Reginasta. Suomi-pojat oli tehny tiimipaidat ja siellä ne seiso lasin takana. Kuulemma Selänne oli iskeny silmää niille.

Meilläki oli Suomen lippu mukana, ois varmaan tarvinnu vähän isomman että se ois näkyny johonki, mutta ainaki näki ketä tultiin kattoon. Mentiin sitten omille paikoille, tai luultiin että ne oli meidän. Oiskohan ollu toisessa erässä ku meille selvis että oltiin 213 lohkossa, eikä 212. No siirryttiin, mutta silti, meillä oli tosi hyvät paikat. Ei kyllä ollu alhaalla tai lähelläkään lasia, mutta nähtiin tosi hyvin. Vierustovereista en niinkään pitäny. Mun vieressä istu siis kolme jätkää, jotka huus koko ajan. Varsinki se mun vieressä ollu. Välillä kuulosti että sillä on äänenmurros, mutta kai sillä vaan meinas ääni lähteä. Se huus koko ajan, yritti saada muut mukaan "Let's go Oilers" *tapu tapu* "Let's go Oilers" *tapu tapu*. Loppu puolella mun päätä jo särki aika reippaasti. Toi Oilers kohta vaihteli vähän väliä, välillä se oli showgirls, välillä se huus tissejä ja mitähän kaikkea, en edes muista. Jotain se mulleki puhu, pyys että huudan Oilersien puolesta, sanoin että kannatan Ducksia, mistä se innostu enemmän huutaan kuinka ankat on perseestä, välillä se pyys tekeen aaltoja sen kanssa. Jossain vaiheessa ku Oilers teki maalin, se huus ihan täysillä korvaan. Tein sit saman ku Ducksit teki maalin. Jossain vaiheessa eteen tuli kamera, joka kuvas hauskoja ihmisiä isolle ruudulle. Tämä jätkä päätti sitte nousta ja alkaa vähän tanssiin. Se pääs sinne ruudulle ja niin pääsin minäkin! Jee, mun pieni naamani näkyi siellä kulmassa samalla kun tämä apina heilutti persettään siinä vieressä.

Curtis Joseph tai Cujo, niinkuin ystäväni kertoi, sai jonkunlaisen kunnianosoituksen. Eka Marjo sano, että sen pelinumero jäädytetään, mutta huomattiin että numero 31 oli jo jäädytetty jolleki toiselle.

Ducksit teki ekan maalin ja melko heti alussa.

Ja joku sano mulle, ettei NHLssä tapella. Paskan marjat, ne oli koko ajan nyrkit pystyssä ja jäähyllä.

SELÄNNE! Numero 8, lähes kaikki mun kuvat on otettu ku Teemu tuli kentälle. Ja joka kerta ku se tuli kentälle ni tuli niin sellanen omituinen olo, että ei helvetti, se on oikeesti tuolla just nyt ja helvetti mie olen samassa tilassa ku se. Oli kyllä melkosta. Ei se kyllä enää luistellu ku salama, mutta Teemu on Teemu. Teemukin sai tosiaan kunnianosoituksen pelin aikana (: Kuulutettiin, että viimeinen kerta ku Teemu pelaa Edmontonissa niin ne oli tehny videon Teemusta ja kaikki nous ylös ja hurras. Ja kuultiin monta kertaa ku Tiimua huudettiin (ei nää osaa lausua Teemua oikein). Ihana Teemu ja kovin moni ei voi sanoa että on nähny sen pelaavan, minä voin (:

Nää tytöt kävi tanssiin ainaki minuutin kentällä.

Ja vielä kerran Teemu kuvassa (ylimpänä, jos joku toope ei tunnista heti). Otin kyllä kuvia Sakusta ja Samistaki, ainaki luulen niin, tai sit kuvittelin ottavani ja nyt en löydä niitä mistään. Kait niistä joku on kentällä nuissa laajoissa kuvissa, uskoisin. Mahtava peli vaikka Ducksit häviskin, oiskohan se olii 4-3, käykää googlettaan jos haluatte. Sen tiedän, että oli 3-3 ku kolmas erä päätty ja sit Oilersit teki voittomaalin ja herran jestan kuinka riemu repes. Kanadalaisille jääkiekko on selvästi tärkeää koska koko halli räjähti. Ihana kokemus, tuun muistaan tän aina. Kiitokset tästä kuuluu Marjolle, joka tuonne halus ja sai minutki lähteen mukaan. Joka dollarin arvosta.

Ei päästy fanitapaamiseen Teemun kanssa (harmillista), hengailtiin hetki vielä hallilla Tanian kanssa, ennen ku se lähti sitten junalle (toivottavasti vielä joskus nähdään) ja me siirryttiin takasin tien toiselle puolelle. Huonointa meidän hotellissa oli, että alakerrassa oli baari. Ja monet humalaiset ihmiset siirtyi pelistä sinne. Musiikki ja jumputus kuulu huoneeseen asti ja totta kai, koska täällä ei tunneta kunnon ikkunoita, joissa ois kaksi lasia, niin kaikki huudotkin kuului ulkoa. Jotain hassua näin kuites ikkunasta.

Vain ja ainoastaan Kanadassa. Siellä se ratsasti keskellä tietä, tai siis ylitti tien ja palas takas. Älkää kysykö enempää. Ainaki tää kuva todistaa, etten kuvitellu kaikkea väsyneenä.

Hotelli ei kuitenkaan ollu kaikista paras. Ulkonäöllisesti ihana ja ah ne ilmaset saippuat mitä siellä oli. Ainut vika oli kuites siivouksessa. Jätettiin vähän likaseks huone lauantaina ja ku palattiin illalla takas ni se oli ihan samanlainen. Sänkyjä ei oltu pedattu uudestaan, roskiksia ei oltu tyhjennetty, pöytiä ei oltu pyyhitty, vessaa ei oltu siivottu, ainoastaan pyyhkeet oli viety, eikä edes jätetty uusia tilalle. Eikä meidän avainkortit toiminu aluks. Piti mennä alas jotenki lataan ne uudestaan, eikä se tyyppi siellä ees osannu kuunnella ku sanoin 307 ni hän kuulee 317. Mutta se ettei jätetä uusia pyyhkeitä. Minä olin jo menossa suihkuun ku huomaan, ettei mun pyyhe roiku enää siellä ja käyttämättömiä oli yks. Hanna haki sit alhaalta lisää ja olivat pahoitelleet, että niillä on uusia siivoojia joita vasta opetetaan. Vauvaki ymmärtäis laittaa uudet tilalle. Se hieman ärsytti. Ja meidän netistä tehty tilaus kasvoki maksaessa. Tai yrittivät periä enemmän ku oltiin varatessa katottu. Mutta Marjo sai sen laskeen onneksi. Ja ne työntekijät oli kans vähän nihkeitä. Tässä asiassa ulkonäöllä on paljon väliä, eli ihan kiva hotelli muuten.

Lauantaina oli kuitenkin kympiltä lähtö West Edmonton Mallille. Herran jumala, se ei ole mikään kauppakeskus vaan kokonainen kaupunki. Sen lisäksi, että siellä on satoja kauppoja, missä tuhlata rahansa, sieltä löytyy ainaki nämä.

Luistelukaukalo.

 Vesipuisto.

Merimaailma, jossa asusti hylje.

Minigolf.

 Merimaailmassa oli myös Santa Maria, vedessä. Siis ihan oikea iso laiva.

 Eurooppa bulevardi.

 Elokuvateatteri.

 Batman.

 Yoda (mikä sisustuselementti).

Paljon hienoja koristejuttuja niinku suihkulähteitä ja paljon istumapaikkoja.

Ja tämä ei ollut edes tässä. Kaikesta en saanu edes kuvia enkä ehtiny/jaksanu käydä. Siellä on myös ihan oikea iso huvipuisto. Siellä ois ollu myös akvaario, mutta se meni aina liian aikasin kiinni. Oma hotelli. Casino. Äh, en edes oikeasti tiedä kaikkea. Jos mietit olikohan siellä tämä, niin kyllä, melko varmasti oli (saunaa ei ollu). Ihan liian valtava mun makuun. Ihan mielettömästi kauppoja. Me oltiin lauantaina siellä klo 12 klo 21 asti ja sunnuntaina klo 12 klo 18 kun kaupat meni kiinni. Kaks helevetin päivää! Eikä ees ehditty kaikkialle. Oisin halunnu käydä huvipuistossa, oisin halunnu käydä akvaariossa, oisin halunnu kiertää kaikki kaupat. Mutta ei. Sun pitää olla siellä viikko, yöpyä siellä hotellissa, elää koko lomas siellä, että ehtisit tehdä kaikkea. Ei siis nähty paljoakaan muusta Edmontonista, paitsi sen mitä matkalla näki. Lauantaina jouduttiin meneen ensin junalla ja siitä bussiin. Sunnuntaina lähdettiin hotellilta, otettiin taksi, vietiin kamat bussi depottiin ja mentiin bussilla sinne.

Mutta hitsi oli kyllä paljoa tarjolla. Mun pääidea reissulle oli ostaa paljon tuliaisia. Nyt voin myöntää, etten ostanu yhtään. Ostin vain ja ainoastaan itselleni. Pahoittelut, mutta näin nyt vain kävi. Mentiin kauppaan nimeltä Forever 21, katoin itelleni vaatteita, aloin miettiin oisko siellä mitään vietäväks jolleki Suomeen, pää räjähti! Siellä oli niin paljon tavaraa, että mun keskittymiskysy pimeni. Mutta voin vähän esitellä mitä ostin itelleni ja jotku siellä kotona voi haaveilla jos oisin ostanu sen niille.

 Mun rintaliivit meni rikki perjantaina ja "ainut" vaihtoehto oli ostaa uudet. Koska Victoriallakin on salaisuus niin pietän tuon kassin sisällön myös salaisena. Eikä tämä kauppa edes ole oikeasti kallis, varsinki laatuun verrattuna. Sain kaiken lisäks sateenvarjon kaupan päälle, $68 arvosen! Ostin kamaa $85, niin tuhlasin siis toisaalta vain $17, eiks niin? Sain myös lahjakortin, jonka arvo on joko 10, 50, 100 tai 500 dollaria, sitä ei tiedä ennen ku sitä menee käyttään, mutta kymppi ainaki. Sen vimppa käyttöpäivä on 29.päivä, just sopivasti kun mennään Vancouveriin. Pakkohan se on käyttää. Onko jollain tuliaistoiveita?

 Tämä laukku oli yks parhaimpia löytöjä ikinä! Aldo on muutenki tosi hieno kauppa (jos joku tarvii kellon ni $30, saat kellon ja viis vaihtoremmiä!). Tämän laukun alkuperäinen hinta oli $55, mutta kaikkien ihme alennusten ja höperrysten jälkeen maksoin $20,98. Ja vaikuttaa tosi kestävältä, ainaki verrattuna mun vanhoihin laukkuihin, jotka hajoaa heti. Marjo osti samanlaisen, ei eka kerta, meillä on samanlaiset reputki Walmartista.

 Tää huivi nyt oli pakollinen. Värivaihtoehtoja oli ainaki kuus, oli tosi vaikeeta. Ostin tän Simons nimisestä kaupasta, se oli vähän niinku Stockmanni Suomessa. Siellä myytiin jopa ONLY-merkkiä! Mutta tämäki kauppa liian iso.

Ah ja tämä ihanuus on siis päiväkirja, kuorrutettu Ryan Goslingilla. Kauppa oli Urban Outfitter (jos muistan oikein, siellä oli varmaan kymmenen eri kauppaa jotka alko sanalla Urban). Päiväkirjan sivuilla Ryan kyselee, että joku kuherrellaan, ja että älä välitä mitä muut minusta ajattelee että ole oma ittes. Ihana, nyt vaan pitää opetella taas kirjottaan. Ihana mies! Nyt harmittaa, etten ostanu toista kirjaa, nimittäin siellä oli värityskirja, jossa oli miesjulkkiksia! Mieti miten sinä värittäisit Johnny Deppin tai (Sannalle) One Directionin pojat. Hitsi, yritän löytää sen vielä Vancouverista. Päädyin myös ostamaan ensimmäistä kertaa elämässäni meikkiä, mikä ei ole sitä halvinta. Kaikki kehu MAC merkkiä mulle ni päätin sitte repästä. Mun naama on ollu viime aikoina tosi huonossa kunnossa, kuiva ja tulehtunu ja kaikkea, ja tuntuu että tuo mun BB-voide vaan pahentaa sitä. Kokeillaan nyt vaikuttaako kalliimpi tuote paremmin. Ja jos se on hyvä ni voin ostaa lisääkin. Kuulemma täällä halvempaa ku Suomessa ni nyt pitää sit satsata.

Monia kauppoja jäi kiertämättä ja jotku jopa jäi pois tarkotuksella. Tämän kuitenki kiersin.

En tiedä mitä odotin, mutta vähän petyin. Harmi, ettei mun kummityttö ole vielä innostunu prinsessoista tai oisin voinu ostaa sille kivan mekon. En oikeesti ois ostanu, haluan ostaa sille pikkutytsylle jotain tosi siistiä että siitä tulee kovin mimmi tarhassa.

Paljon jäi ostamatta. Oon haaveillu mintun vihreistä Converseistä, löysin mielettömän halvat, mutta olen ostanu jo kolmet kengät täällä ollessa niin hillitsin itseni. Nyt harmittaa... Etin myös mintun vihreitä housuja, en löytäny niitäkään. Yhet löysin mutta huh heijakkaa ku oli matala vyötäröiset. Kyllä mie vielä ne jostain löydän, näen niitä joka puolella, ens kerralla meen kysyyn mistä ne on ostettu. Kesätakkiakin myös etsin. Tuo talvitakki on ehkä hiukkasen liian lämmin, paitsi pakkaset tuli takas. Enpäs löytäny. Kokeilin halpoja nahkatakkeja, mutta taas kerran mun hartiat, hauikset ja rintamus on liian isoja kaikkiin. Kanadalaiset on kai kaikki aika pieniä. Tai no tuota, ei oikeastaan, mutta niille toisille on omat spesiaalit kaupat (jos ymmärrätte mitä tarkoitan). Jäi sitten takki ostamatta, en tiedä mitä teen, nyt ärsyttää etten ottanu sitä takkia Suomesta mukaan. Mutta aloin kuiten tuolla reissulla miettiin, mitä voisin ostaa tuliaisiksi ihmisille. Kai...

Sunnuntaina muuten kun otettiin taksi hotellilta depotille niin oli ehkä paskoin koskaan. Tilattiin taksi kuudelle, mikä ei ole koskaan ollu ongelma Reginassa. Tälle miehelle se oli. Ei auttanu laukkuja ees autoon. Ties onneksi minne mennä. Lähestyttiin depottia niin hän ajaa väärin, ei pysty kääntyyn ja alkaa sit venkslaan siitä jotain. Perille päästiin, mutta maksaminen. Tais olla kuskilla tosi huono aamu. Meillä ei kellään sattunu oleen setelejä, vaan kerättiin sit kolikoita. Ja kerättiin jopa enemmän ku se ois maksanu. Hän sitte ilmottaa, että meidän pitää maksaa $9 enemmän, koska meitä on kuus eikä viis. Ollaan ihan ihmeissään, että aijaa okei omituista. Kerätään silti lisää rahaa, että saadaan se maksettua. Kuski päättää sit vielä sanoa lopuks, että jos teillä ei ole rahaa ni älkää tilatko taksia enää. Mistä lähtien kolikot ei ole ollu rahaa. Ärsytti kyllä paljon ja sai osan meistä tosi vihaseksi heti aamusta. Reginassa ei olla koskaan jouduttu maksaan ekstraa kuudesta ihmisestä. En tykkää Edmontonista.

Sitten parhaaseen osaan eli ruokaa. Pastaa näittekin jo alussa, mutta totta kai sitä reissussa pitää syödä hyvin. Söin (kai) ekaa kertaa aidon oikean hot dogin. Kuvaa en kyllä ottanu, mutta oletan että kaikki tietää miltä se näyttää. Ei kyllä olli mitenkään erikoista. Tää oli yks hyvä yllätys, kun haluttiin jotain vähän pienempää ja halpaa ruokaa.

Hanna halus mukaan kuvaan. Nuo on siis crepejä. Niitä ranskalaisia ohuita lättyjä. Söin molempina päivinä ku oli niin hyvää. Nuo on sellaset suolaset, niissä on kanaa, salsaa, kasviksia, juustoa ja guacamolea. Tosi hyvää, varsinki tuo viiminen lisuke. Söin myös makeaa ja siinä oli vanilla custardia (en tiedä miten sano sen suomeksi, mutta jotain creme-kastike-voitelu) ja suklaata. Mielettömän hyvää. Ah että!

Käytiin myös sushilla. Oltais haluttu mennä Earlsiin (jossa käytiin Banffissa) mutta jonottaa ois joutunu tunnin, ni mentiin sitten vastapäiseen Orasj Sushiin. Herran jumala!

Tää otettiin Hannan kanssa puoliksi alkuun, ihanaa lohta ja tuo kastike, josta en tiedä mitä se oli.

Mutta nämä! Sushi sandwich. Mieletön keksintö! Ja ihanaa. Lohta tietenkin välissä, mutta myös punakaalta, avokadoa ja niitä kuivattuja sipuleita mitä onkaan. Sipulit alko vähän ällöttään lopussa, mutta kuitenki, ihan mielettömiä. Ja huh kuinka täynnä sitä oli lopussa! Annoin Marjolle yhden nuista ku en jaksanu. Mutta tässä sinne Suomeen vinkkiä jos alkaa ne rullat kyllästyttään. Varmaan melko helppo valmistaa, leikkaus varmaan vaikeinta. Ja täällä sushi on niin halpaa, tuo lautanen jotain $17 eli 11€, eli ei paljoakaan ja heti maisto, että oli tuoretta tavaraa.

Sunnuntaina kun kaupat meni kuudelta kiinni ja bussi lähti vasta puolilta öin, niin päätettiin mennä syömään. Onneksi siellä kauppakeskuksessa ravintolat pysy auki vielä kuuden jälkeen ja valittiin tämä, Moxie's Classic Grill. Jouduttiin odottamaan jonkin aikaa, mutta pakko sanoa että kannatti.

Tässä on chicken enchilladas. Rakastan yli kaiken sour creamia ja guacamolea joten tää oli melko helppo valinta, mitä ottaa. Alussa tuo juustoki oli aivan ihana näky, mutta lopussa ähky yllätti. Tosi hyvää, tarjoilija joka toi sen mulle sano jopa että on kateellinen ku se on niin hyvää. Ja sitähän se oli. Tarjoilu oli mitä parhainta, mukava jätkä tarjoili ja söpönä kirjotti meidän kuitteihin vielä "Thanks! -Josh". Tykkäsin muistaki tarjoilijoista... Tosi ihana paikka, pitää mennä kehuun TripAdvisoriin, joka on mulle nyt ku raamattu.

Täysin masuin lähettiin sit odottaan bussia. Jouduttiin oottaan melkeen kaks tuntia asemalla siltikin vaikka yritettiin hidastella. Siinä vaihdettiin vaatteita, pestiin naamoja ja hampaita, samalla ku muut naureskeli meille. Tavaraa oli lisääntyny yllättävästi, kaikilla oli ainaki yks kassi enemmän. Kävin ostaan Dollaramasta sellasen niskatukityynyn, koska menomatkalla siitä haaveilin. Hintaa oli vain $2,50 ja sen veronenki, mutta ainaki parempi ku ei mitään. Kerron nyt heti, että paluumatka oli yhtä helvettiä. Yks kauheimmista bussimatkoista mitä oon kokenu ja oon sentään liikkunu Salmelan busseilla tosi paljon. Tää oli yks painajainen.

Siellä depotissa hengaillessa näin miehen. Musta alko tuntumaan, että se vahtaa koko ajan. En haluais olla ilkeä, mutta aion silti olla. Tää mies oli TOSI lihava, ja sen läskit näky koko ajan sen paidan alta. Tosi sellanen rähjäsen näkönen muutenki. Alko jo ällöttään sillo. Sanoin Hannalle että toivottavasti tuo ei tule samaan bussiin. Mentiin jonottaan, että lipun tarkistus alkais. Hieman myöhään se alkokin, mutta päästiin bussiin. Harmiksi se oli jo tosi täysi niin ei oikeen päästy istuun ryhmänä. Onneksi saatiin Hannan kanssa vierekkäiset paikat. Mutta täysin väärät paikat, pahin virhe koskaan. Nyt kadun, etten istunu vaan tuntemattoman viereen jonneki eemmäs. Mutta ei, mentiin taakse. Meen ikkunapaikalle. Huomaan ja kiroan, että se penkki on rikki. Noja ei nouse ylös vaan se on makuu asennossa koko ajan. (Jotkut teistä ehkä jo arvaa mihin tämä tarina menee, naurakaa vain jo). Ei silti vaihdeta paikkoja, vaan jäädään siihen. Sitten bussiin astuu viimeinen matkustaja. Juuri tämä kyseinen lihava mies. Ja arvatkaa vaan mihin se päättää istua? Koko bussin viimeiselle riville, minun taakse! Ensinnäki se sieltä yrittää mahuttaa ittensä läpi koko helevetin bussin, jotenki ihmeellisesti jopa mahtuuki. Se huohottaa ku viimeistä päivää, ihan niinku ois juossu maratoonin, mutta ei, hän vain nousi bussiin ja käveli perälle. Hän istuu juuri minun taakse ja kun ihminen on hengästynyt, hän yrittää yleensä vetää syvempää henkeä. Niin hänkin, mutta myös ne ylös hönkäisyt oli kans isoja. Se haju. Se kamala haju. Ite tästä miehestäki lähti jo sellanen hien haju muutenkin, varmaan hikoiliki saman verran ku normaali ihminen maratoonilla, mutta sen lisäksi se hengen haju. Eikä se syvään hönkäily ihan hetkessä loppunu niin isolta mieheltä. Kauheinta tässä oli se, että se mun rikkinäinen noja lepäsi ihanasti tämän hieman masun päällä. Joka hengen vedolla, myös se minun selkänojani liikkui. Joten tästä päästään siihen tosi asiaan, että enhän minä voi nojata! KOKO MATKANA! Jos nojaan, painan tämän miehen mahaa koko matkan. Jos nojaan, haistan hänet vielä paremmin. Jos nojaan, tämä ällöttävä mies on siinä minun takana liian lähellä, koko matkan. Jos nojaan, kuolen.

Näin ihanalla 11 tunnin matkalla siis mennään. Matka oli nyt lyhyempi ku mentiin Saskatoonin kautta. Ei se silti mitään auttanu. Seittemän tuntia Edmontonista Saskatooniin en nojannut. Keskellä yötä, ku haluais nukkua. Päätiin siis olla nojaamatta. Tämä mies taas jatkaa hönkäilyä, pahalle haisemista ja jotain ihme ääntelyä, mitä en tiedä mistä se tuli. Mulla ällötti koko ajan ku tiesin, että se oli siinä takana. Se ällöttävä huokailu ja röhinä. Päädyin sitten laittamaan niskatukityynyni kaulaan, hupun päähän jotta se pysyy paremmin ja nojaamaan koko matkan ikkunaan. Kylmään ikkunaan. Miettikää sitä asentoa ihan oikeasti. Istut penkillä, nojaat vasemmalle, kädet jotenki mutkalla sun eessä ettei veri katoa niistä. Koko ajan ku jollain ihmeen kaupalla on nukahtamassa ni heräät siihen että oot matkalla alas päin, nojaamaan. Säpsähät ja pakotat ittes taas ylemmäs. Sitä koko helvetin yö. Hannalla ainaki oli hauskaa, se sano että näytin ihan siileltä. Kuulemma mun selän kaari oli niin pyöree ja harmaaq huppari, ni näytti ku siinä ois ollu siili. Mua ei ainakaan naurattanu sillo yhtään. Teki mieli melkeen itkeä. Se oli niin kamalaa. Oli niin kauhee olo ku päästiin Saskatooniin. Edelleen niskat ja joka paikka jumissa. Olin silti onnellinen, että vaihdettiin bussia ja tämä ällötys jatkoi samalla. Voi sitä raukkaa, joka sattu istuun siihen seuraavaks.

Onneksi matka Saskatoonista Reginaan oli ihanampi, rennompi, raikkaampi ilman suhteen ja paljon parempi. Näytin varmaan taas hauskalta mun violetin niskatuen kanssa, silmälappu naamalla. Nukuin tosi hyvin! Lähes koko matkan. Silti oli niin ihanaa päästä takas Reginaan, ekaa kertaa taisin puhua jopa kotiin palaamisesta. Edmontonin jälkeen tää kaupunki on ihanin koskaan!

Saatan vielä jotain kirjotella tästä reissusta myöhemminki, koska Marjo ei lähetä mulle kuvia mitä pyysin. Käytiin nimittäin kiinalaisessa marketissa ja huh huh mitä sieltä löyty. Yksi sana: meripippeli. Ei siis oikea nimitys vaan mun sanoma, mutta näette sitten kuvasta. Reissu oli kaiken kaikkiaan ihana, vaikka huonoja osia löytyykin useita. Näin Selänteen pelaavan, ostin jotain ihan mielettömiä asioita (päiväkirja) ja olin ihanien ihmisten seurassa. Oli ihanaa nähdä Taniaa, jota ei välttämättä näe ellei me U-Seelantiin. Korealaisten kanssa lähennyttiin hieman enemmän. Ja Hanna ja Marjo nyt on jo vanhoja tuttuja, mutta ihania hekin.

Siinä meniki taas yks päivä kirjotellessa. Ois pitäny lukea ja valmistautua esseiden kirjotteluun, kahen palautus on ens viikolla enkä ole alottanukkaa. Seuraava blogi tulee kyllä vasta ku esseet on kirjotettu, menee ihan höpöksi tämmönen. Okei, kirjotin edellisen kahessa päivässä ja sain 21/30 pistettä, heh. Nyt siis keskityn hetkeksi koulun käyntiin ennen seuraavia lomia. Katotaan, eiköhän kohta tule ruokakirjotus taas, koska sunnuntaisin ruoka ruokalassa on niin paskaa, että käy mieluummin ulkona syömässä ja ollaan käytykin pari kertaa.

Ensi kertaa, hanipuppelit! Henna kiittää ja kuittaa.