End is near

Nyt on se aika, kun kotiinpaluu on lähempänä kuin tänne saapuminen. Eli puolivälin yli on jo päästy. En tiedä millä mielellä olla asiast. Toisaalta tänne on just "kotiutunu", tullu se perusarki. Toisaalta mulla on ihan mieletön ikävä kotiin ja Suomeen ja ruokaan ja ruisleipään.

Vaikka ruisleipää sainkin! Jee! Ette tiedäkään kuinka hyvältä se maistuu ku sitä ei syö kuukausiin. Ah, että! Leivänpaahtimeen ja voita päälle, ni siinä on kuulkaas juhla-ateria.

Mutta niin siis, tän hetken tilanne täällä on, että läksyjä, esseetä, lukemista ja neljän seinän sisällä istumista. No okei, teen kyllä muutaki, mutta tehtävät on tällä hetkellä eniten mielessä.

Tällä hetkellä työn alla on reading notesit. Aluksi ajattelin niistä, että plääh, ei jaksa panostaa. Sitte huomasinki että ne on 50% mun kurssiarvosanasta ni muuttu hieman ääni kellossa. Nyt yritän niitä paahtaa valmiiksi, koska sitten pitäis kirjottaa neljä esseetä. Jeij. Ekan palautus on ens viikon torstaina, enkä ole alottanu. Hei, jos joku haluaa innoissaan kirjottaa esseitä enkuksi ni voin antaa muutaman näistä pois. Yritin valita tosi helpot aiheet, mutta silti. Ensimmäisen kirjotan elokuvista Juno ja Atonement, joita vertaa kuvauksellisesti ja valaistuksellisesti. Uskois että on helppoa, mutta ku ei ole aikaa kattoa toista leffoista uudestaan että muistais. Toiseksi on elokuvahistorian essee, jonka kirjotan katastrofi elokuvista 1900-luvun alussa. Tiedän, että ne kuvas paljon palomiehiä, koska ne oli sankareita... Eh... Kolmantena tulee ohjauskurssin essee. Pitää verrata kahta elokuvaa kahella eri teemalla. Valitsin mun uuden suosikin, Mike Leighn kaks leffaa ja vertaan niissä perhettä ja mikähän se toinen oli... En vaan muista. Neljäs on elokuvanarraation kurssi, jonka esseen kirjotan voice over narraatiosta ja erityisesti elokuvasta Double Indemnity. (Kai kaikki huomas kuinka yritän näyttää kuinka viisaaksi olen tullu täällä?) Ollaan katottu niin hemmetisti leffoja kursseilla, etten pysy enää edes mukana, jossain vaiheessa jopa nukahtelin tunneille niitten ansiosta. Kuhan sais nyt ees alotettua paria esseetä ni ois jo hyvä meininki.

Maistoin jotain hyvin erikoista.

Tämä ällötys on Maple Bacon-donitsi. Ja siinä on siis ihan oikesti pekonia päällä. Varoitus, älkää koskaan syökö. Aivan ihana vaahtera donitsi sen jälkeen ku nyppi pekonit pois. Ei pekonia tarvi oikeesti kaikkeen laittaa. Oli tosi ällöttävää, ajatus oli aluksi että "vitsit tää on varmaan sairaan hyvää". Lopputulos täysin vastakohta. Kuvaki tekee mut jo huonovointiseksi.

Käytiin museossa. Siis ihan oikeessa museossa. Tylsää sanon minä!

Nää kaks kaveria oli ainoat hienot asiat. Nyt on kuva hirvestä ku en sitä luonnossa nähny! En muista tuota luurankoa mikä eläin se oli, mutta eläny joskus dinosaurusaikaan kai. Museossa oli ihan liikaa maantieteellistä asiaa, ettei se oikeen napannu. Se oli jännää tietää, että tää Regina on ennen ollu järvi. Sitte ne on vaan päättäny tehä kaupungin sen kohalle ja tässä sitä nyt ollaan. Toivottavasti tää ei ala hajoamaan... Eläimiä siellä oli paljon, ne oli kans ihan jees, niin siis täytettyjä. Paljoa en kyllä muista siitä enää. Sen kerron, että mukana oli yks tanskalainen tyttö. Alkaa tää pohjoismaalaisuus täällä yhdistymään, ruotsalaista ei olla vielä tavattu kunnolla. Norjaa täällä ei kai ole edustettuna... (Reginassa on muuten Scandinavia kerho, nähny pari julistetta niistä, tekisköhän ne siellä jotain Suomi-herkkuja, sitte voisin mennä).

Viime sunnuntaina, kun tänne vihdoin saapui kesä, päätettiin mennä hieman ulos. Kaks viikkoa sitten oli -50 astetta, mutta viikossa se laski jo plussan puolelle. Nyt jo lumi on sulanu hyvää vaihtia ja ihanaa loskaa joka puolella (sarkasmia, jos et ymmärtäny). Päätettiin käyttää viimeinen tilaisuus ja mennä luistelemaan. Hieman lätäkköhän se jo oli, mutta oli siellä jäätäkin. Jostain syystä otin hokkarit mitä en ole käyttäny koskaan. En tiedä mikä mun jalkoihin tuli, mutta hirvee kipu ja kramppi ni taisin lopettaa jo alle kymmenessä minuutissa. En kyllä edes muista koska oisin viimeks luistellu, mutta nyt voin yrittää muistaa tämän.

Onneksi mukana oli ihmisiä, jotka ei myöskään olleet luistellu aikoihin. Jää oli kyllä tosi huono ja mitä enemmän siinä luisteli ni sitä huonommaksi se meni. Pikkulapset siellä jäällä oli ihan innoissaan, mutta mun mielestä se oli aikuselle hieman liian pieni. Tai siis minä olen tottunu isoihin jääkenttiin, tuo oli vain pieni ympyrä keskellä puistoa. Mutta ainaki tuli tehtyä jotain eriä ku istua omassa huoneessa kirjottamassa (niinku just nyt). Ja tämä hupihan oli siis täysin ilmaista, mutta ilmasta kaakaota en kyllä saanu :( Mutta mieli kirkastu ku mentiin ulos syömään! Sunnuntairuoka meidän ruokalassa on yleensä se huonoin, varsinku salaattipöydässä ei ole ku salaatinlehtiä. Joten yritetään ajoittaa ulkona syömiset sunnuntaille. Tämä tais kyllä olla eka kerta ravintolassa syömässä, muuten käyty Subwayssa sun muissa pienemmissä. En tiedä miksi täällä kaikki ravintolat on kiinni sunnuntaina, tai ainaki kaikki sushipaikat mitä kateltiin. Päädyttiin kuitenkin menemään Dynasty-nimiseen gourmee asian food paikkaan. Odotettiin parikyt minsaa, että buffetti aukes. Jumalauta!

Sushia oli ja oli kaiken näköstä rasvassa upotettua koipea ja rintaa ja possua ja kanaa ja kaikkea. En oo koskaan nähny noin isoa aasialaisbuffettia, missään. Vedin tietty heti alkuun ihan liikaa tuota rasvaruokaa ni eihän siinä tila riittäny mahassa ku parille lautaselle ja viimesestäki jäi varmaan puolet jäljelle. Mun suosikit on aina ollu friteerattu kana tuossa kastikkeessa, minkä nimeä en nyt muista. Sushi oli ihan hyvää, ei parasta, mutta hyvää. Maistoin mulle jopa jotain uutta! Söin ankkaa (tietääkseni) ekaa kertaa. Yritin myös syödä mussels, onkohan se nyt jotain simpukkaa tai jotain. Laitoin suuhun ja sylkäsin paperiin, en pystyny nieleen sitä ku se oli jotenki niin ällö. Yök, tuli ihan kylmät väreet ku edes muistelee. Väkisin piti syödä vähän jälkiruokaaki. Maha oli kyllä niin täysi, teki mieli vaan mennä nukkumaan, mutta iloiten palasin huoneeseen kirjoittamaan.

Tää on pakko näyttää. Torstaisin mulla on alle tunti kahen kurssin välissä ni jään koululle siksi aikaa odottaan, oon liian laiska käveleen pari minsaa takasin Lutheriin ja meneen takasin. Mutta menen yleensä kellaritasoon odottaan luokan eteen että tunti alkaa. Istun täällä

Mitä tästä käytävästä tulee muuta mieleen mulla ku kauhuelokuvat! Tyhjä pitkä käytävä, harmi etten saa tähän ääniä mukaan, mutta aika aavemaiset ne on. En ole uskaltautunu vielä tarkistamaan, mutta minusta tuntuu että jotku taideopiskelijat on tehny tuohon seinään sellasia naamoja ja käsiä sun muita ruumiin osia muka tulemaan seinästä läpi, kuvitelkaa sellanen pelottava naama joka yrittää työntyä läpi seinästä. En halua edes tarkistaa onko se totta, koska muuten joudun ettiin uuden hengauspaikan.

Näin tätäkin blogia kirjoittaessa meni melkeen tunti. Ajanhan olisi voinut käyttää johonkin koulutehtävään, mutta ihan siis teidän (mahdollisten) lukijoiden takia päätin kirjoittaa ja kertoa missä mennään. Nyt siis en ihan hetkeen tule kirjottaan, yritän saada kaks ekaa esseetä valmiiksi, minkä jälkeen tuleekin ihana vapaa viikonloppu Edmontonissa. Liput on ostettu, hostelli varattu, NHL-liput on ostettu (siellä pelaa myös Jesse Joensuu Koivun ja  Selänteen lisäksi, tai jos Selänne edes pelaa) ja tekemisiä on tutkittu netistä. Aiotaan viettää lauantai siis kokonaan West Edmonton Mallilla, mikä on yks maailman isoimmista. Yritän löytää paaaaljon tuliaisia ihanille ihmisille (ei, en tuo kaikille) ja välttää ostamasta itelle liikaa.

Yksi asia pitää vielä kertoa.

Tässä on jäähyväiskuva mun hiuksille. Tasan tunnin päästä ne on lyhentyny toivottavasti puolella ja pääsen tästä takkupesästä eroon JEEEEE! Kattellaan jos saan laitettua kuvaa uusista sitte joskus, jos ne siis onnistuu. Oon hiplannu mun hiuksia jo viikon hyvästiksi, on vaikeaa ku eläny tän kanssa jo pitkään ja nyt ne lähtee. Onhan ne ihan kuolleet ja haaroittuneet ja lättänät ja hieman värittömätki jo, ni eiköhän se ole aika hieman käyttää rahaa tähän ulkonäköön.

Nauttikaa elämästä ja toisista ja ruisleivästä, HEi HEi <3

Lomalla on oikeus herkutella

Halusin kirjoittaa talvilomani syömisistä erikseen, etteivät ne huku muun jutun sekaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että lomalla (ja reissussa) saa herkutella ja varsinkin käydä ulkona syömässä. Täällä ruoka jopa on melko halpaa, paitsi täällä pitää antaa tippiä, mutta sekään aina ole niin paljoa. Olen huomannut, että usein syön vain tuttua ja turvallista, joten nyt yritin edes hieman kokeilla jotain uutta (vaikka jotkut varmaan sanovatkin, että samaa perusruokaa).

Banffissa rahan takia ei käyty joka kerta syömässä ulkona. Syödään täällä siis aina aamupala, lounas ja illallinen. Suomessa aloin jo hieman jättämään tuon lounaan väliin, mutta reissussa varsinkin huomas että tarvi lähes kaikki kolme. Aamupalaa onneksi saatiin kummastakin hostellista, mutta aamupala täällä ei vaan ole samanlainen mihin on tottunu. Mutta nyt voin kertoa, että Banffissa ollessani söin peanut butter and jam-voileivän. Hyi yök! Ihan liian makeaa, miten joku voi syödä sellasta joka aamu tai edes kerran viikossa. Nutellaa (eli suklaata) laitoin myös leivän päälle, mutta hyi seki ihan liian makeaa aamuksi. Päädyin usein siis paahtamaan leivän ja voita päälle. Paitsi sitte päätin ostaa pussillisen English muffinseja ja vedin niitä ainaki kolme aamussa. Mun uus ruokarakkaus täällä. Meidän porukan ruokatottumukset myös aiheutti hieman puhetta, koska saksalainen ja meksikolainen on tottunu syömään illallisen joskus kymmenen aikaa yöllä, kun taas me suomalaiset oltiin nälissä jo aikasemmin. Yleensä kuitenki päästiin syömään niin että kaikki oli nälkäsiä.

Banffin ensimmäinen ilta kun saavuttiin pimeällä, kaikki haluttiin vain syömään. Päätettiin vaan suunta mihin kävellään ja eka, melko halpa paikka, mikä tulee vastaan niin sinne mennään. Saavuttiin hotellille jonka nimi oli The Fox (tiedätte varmaan mikä biisi soi päässä koko ajan sisällä ollessa, koska sisustukseen oli käytetty aika paljon kettuja) ja jonka ravintolan nimi oli Chili's. Tiedän, että se on ketjuravintola, koska olen nähny niitä aikasemminki. Saatiin heti pöytä, tarjoilijat ihan mielettömän mukavia. Otettiin alkupaloiksi nachoja. Niiiiin hyviä, ah että, vähän erin tapasia mihin mie olen tottunu, mutta silti ihanaa. Meidän meksikolainen vähän naureskeli, koska ihmiset, se meksikolainen ruoka mitä syötte, ei todellisuudessa ole niin meksikolaista. Esimerkiksi ranskankerma, sour cream, ei kuulu meksikolaisten lisukkeisiin. Mutta nachot meni hyvin nopeasti lautaselta. Sitten tuli pääruuat.

Chicken quesadilla. Olen kokeillu sitä Suomessakin, jopa itse tehdä, mutta mikään aikaisempi ei voi voittaa tätä! Niin hyvää, että menin ihan sanattomaksi. Ja tuo soosi tuossa punaisessa kupissa, oli jotain niin hyvää, että meinasin juoda sen siitä pois. En edes jaksanu syödä koko lautasellista, se oli niin täyttävää. Ja siis kaikki missä on sour creamia uppoaa muhun, oon ihan hulluna siihen. Samainen ravintola myös täytti ison limsa kuppini ilman veloitusta, varmaan kolmisen kertaa.

Tässä on ystäväni Marjon ruoka samaisessa paikassa (Hannakin söi yllättäen samaa). Jos oikein muistan niin jonkunlainen kanasalaatti oli kyseessä. Se näytti niin mielettömän hyvältä, että pakko näyttää teilleki. Seassa oli pieniä suoria nacholastuja, joita varastelin Hannan lautaselta. Mutta siis ihan mielettömiä ruokia söimme kaikki ja saavuimme suomi-tyttöjen kanssa seuraavana päivänä uudestaankin katsomaan Suomi-Kanada jääkiekkomatsia. En muistanu ottaa kuvaa, tai en varmaan ehtiny ottaa kuvaa, mutta syötiin tyttöjen kanssa Texas style cheese poppers. Ihan mielettömiä! Sellasia ihania pyörylöitä, joitten sisällä oli niin ihanan sulavaa juustoa, että tuli nyt ihan nälkä ja just kävin syömässä. Mun on pakko ettiä tää samainen ravinteli täältä Reginastakin.

Juustopalleroiden jälkeen oltiin sovittu lounas koko poppoolla. Päädyttiin The Bear Street Taverniin. Sinne jouduttiin odottaan hetki, että saatiin pöytä, ihan täynnä. Se oli siis hyvä merkki. Yunuen otti keittoa ja leipää, me muut päädyttiin pizzaan. Otin margarita pizzan ja halusin siihen blue cheesea. En sitten saanu, se oli loppunu (mit vit). Söin sit peruspizzan, ei mitenkään maailmaa mullistava kokemus. Hanna ja Marjo (edelleen samaa ruokaa) ottivat biisonipizzan. Hyvää, sopivan suolasta, ja oikeesti biisonia. Tarjoilija kehotti meitä kokeileen niiden ravintolan erikoisuutta eli sekottaa hunajaa ja chilikastiketta sekasin ja dipata pizzaa siinä. Erikoinen, mutta ihan hauska idea. Hieman ehkä liian makeaa mun makuun, mutta sainpahan pizzaan edes vähän jotain makua.

Mun pizza tuossa ylhäällä, alhaalla yksi biisonipizza.

Toinen biisoni ja alempaa pizzaa en muista, mitä siinä oli. Lautasella hunaja-chili-sekoitus.

Tämän annoksen söin Tony Roma's nimisessä ravintelissa. Ihan hyvää, ei parasta mitä söin. Siinä on siis tempuroituja (vai mikä se sana onkaan) katkarapuja, riisiä, kukkakaaleja ja kastikkeesta en oikee päässy hyvälle mitä se oli. Omituisinta oli se, että kukkakaalit oli annoksen paras osa. Tosi tuoreita eikä oltu pilattu liialla mausteilla. Katkaravut oli kans hyviä, pelkäsin että ne on hukutettu rasvaan, mutta mun mielestä tehty juuri sopiviksi. Luin ruokalistaa väärin ja luulin saavani ranskalaisia, fries, mutta sainki riisiä, fried rice. Pitää varmaan hankkia paremmat lasit ku pääsee takas kotiin. Kyllä ketutti kattoa ku Hanna ja Marjo (yllättäen söivät taas samaa ruokaa) saivat eteensä lohta. Oon haaveillu lohesta jo pitkään, mutta en silti tilannu sitä kertaakaan, en ymmärrä itekään miksi. Ihan kiva ravintola, mutta seura oli parasta siellä.

Pieni välikevennys tähän väliin. Tämä taulu löyty meidän hostellilta, ihan hauskaa fakta tietoa.

Kirjotin jo aikaisemmin Banffin karkkikaupoista. Annan kuvien puhua ensin.

Eli hyvin monta suklaista kauppaa löytyi Banffin kaduilta. Useissa oli myös ihmisiä tekemässä jotain herkkuja, ja yleensä he olivat näyteikkunan edessä, jotta ihmiset näkis ja ihmiset tulis sisään ostaan. 

Fudge oli jostain syystä tosi yleinen herkku, mitä löysi joka karkkikaupasta. Minä päätin viimeisenä päivänä ostaa muutaman palasen: kuvassa on niin vanilla caramel, chocolate maple syrup sekä rocky road. Tosi hyviä, tooosi sokerisia ja tooooooosi makeita (mulla on edelleen nuita jäljellä). Karkkikaupoissa oli niin kaikkea ihanaa myynnissä, esimerkiksi candy apples (omena tikussa, kuorrutettu jollain tahmealla ja päälle laitettu jotain ihanaa niinku karkkeja, nomparelleja), caramel popcorns (poppareita pyöritelty kinuskissa) ja vaikka mitä. Ite en oo niin karkki-ihminen, mutta osa sai kyllä menemään ihan sekasin. Pysyin kuitenkin pöksyissäni enkä ostanut ihan liikaa. Pakko oli maistaa strawberry daquiri-makuista tikkua, ei tietenkään ollu alkoholia mukana mutta ihan namia. Yhdessä karkkikaupassa oli niin sulonen pikku lapsi! Se oli jonossa meidän takana ja se katteli lasin läpi kaikkia herkkuja ja suusta pääs vain "yam yam yam yam yam yam". Sitä en unoha ikinä.

Koettiin myös pieni yllätys yhdessä karkkikaupoista. Siellä myytiin Pandaa! Suomessa tehtyä ihanaa lakritsia. Me suomalaiset tietty ostettiin heti omamme, koska ajateltiin, että tämä on niin erikoista ja upeaa. Keskiviikkona löydettiin tätä samaa sitten täältä Reginasta, ettei olekaan lopulta niin erikoista. Reginassa ne ei vaan ollu karkkihyllyllä, vaan jossain keksien vieressä muistaakseni. En tiedä, miksi ne sitä luulee.

Ennen reissuun lähtöä seikkailin hyvin paljon netissä, lueskelin TripAdvisoria hyvin paljon. Sain sieltä erään vinkin, mitä pitää tehdä Banffissa ollessaan. Ja sen me teimmekin!

Mainitsin jo aikaisemmin Beaver Tailsit. Täällä niitä myydään.

Ja tältä se näyttää! Ah että, rasvaan upotettu taikina, ruskistettu kullan ruskeaksi. Itse sai valita mitä laitetaan päälle, minä otin banaani suklaan. Toiset otti vaahterasiirappia (mie alan jo kyllästyyn siihen). Mutta oli kyllä hyvää! Luin netistä, ettei ihminen jaksa syödä sitä yksin. En tiedä olenko sitten jotain muuta kuin ihminen, mutta kyllä tuo meni ihan suoraan masuun. Eihän tää mikään niin erikoinen ole, mutta nimi on tosi erikoinen. Kuulinko jonkun ystävistäni myös luulleen, että aiotaan syödä oikeaa majavan häntää, heh heh hee. Mutta en unohda tätä koskaan. Vois melkeen yrittää iteki tehä. Yam yam yam yam yam!

Viimeinen illallinen Banffissa! Luettiin tosi paljon sellasia esitteitä ravintoloista ja sieltä mie olin bongannu joitakin paikkoja. Yritin saada tyttöjä lähtemään pastaravintolaan, mutta eivät oikeen syttyneet. Mentiin sitten Earl's nimiseen ravintolaan. Ja sain mun pasta-annoksen! Tarjoilijat oli tosi kivoja, he he. Mun ruoka oli tosi hyvää, mutta sitten jossain vaiheessa se alko tulistumaan, enkä oikee enää maistanu mitään. Mutta tuo on siis Mediterranean pasta, jossa on fetaa, luumutomaatteja ja lisäsin siihen myös katkarapuja. Yllättäen Hanna ja Marjo ottivat taas saman ruuan ja taas kerran kanasalaattia, mutta oli tosi hyvää. Kana oli jotenki niin hyvin tehty, että ois voinu ottaa sen vielä lisäksi. Päädyttiin kuites ottaan vielä jälkiruoka Kathrinin kanssa puoliksi. Banana chocolate cake. En ehtiny ottaa kuvaa, halusin vain syödä sen. Lämmin, tuore suklaakakkupala, vaniljakastike ympärillä, pallo vaniljajäätelöä päällä ja liekitettyä banaania päällä (pakko nieleskellä ku suu täyttyy kuolasta). Se oli niin hyvää, siis niin hyvää ettei sanotuksia saa. Pakko varmaan uhmata tuota pakkasta ulkona ja lähteä syömään Earl'siin, koska selvitin että Reginassa niitä on kolme.

Calgaryssa oltiin vain pari yötä, joten ulkona ei ehitty käydä kovin usein ja rahat alko loppuun. Heti ku saavuttiin ja vietiin kamat huoneeseen, me suomalaiset haluttiin syömään. Päätettiin mennä lähimpään ravintolaan, joka sattu olemaan paikka, josta tytöt pyys neuvoja hostellille. Saatiin heti pöytä ja erikoisinta oli, että jokaisessa loossissa oli oma televisio. Saatiin oma loossi ja juuri siellä oli menossa naisten jääkiekkoa, Kanada vastaan USA. Voi sitä riemua ku Kanada voitti, ihmiset huusi ja hyppi. Oli ihana nähä taas kerran kuinka omistautuneita kanadalaiset on jääkiekolle. Mutta takaisin ruokaan.

Päädyimme kaikki kolme burgereihin, olihan paikan nimi LoungeBurger. Minun burgerini tässä edessä on Black & Blue, eli black cajun maustettu tai paistettu (en muista kummin se oli), minkä lisäksi siinä oli blue cheeseä. Ah että, ihana homejuusto kuinka olenkaan kaivannut sinua. Aloin syömään homejuustoa vasta viime vuonna, laitoin sitä aina pizzaan. Nyt kun en voi tehdä ite pizzaa niin yritän saada homejuustoa edes johonkin. Hannan burgeri on vasemmalla, biisonia. Siis oikeesti, biisonia. Maistoin, tosi hyvää, lihan maku ei kyllä eroa niin paljoa. Marjon lohiburgeri on takana, sekin oli erittäin makoista. Nyt on kyllä seuraavien burgereiden vaikea voittaa tuota mun, saa tulla yrittään.

Sinä päivänä ei enää oikee syötykää paljoa ulkona. Yks asia minkä halusin kokeilla oli cup cakes. Löysin erään paikan, muttei jaksettu mennä sinne, mutta löydettiin kauppakeskuksesta ihan kiva paikka.

Vihdoin maistoin Red Velvet-cup caken. Tosi namia, tykkäsin. Uskon, että se mun löytämä paikka ois ollu ehkä vähän parempi, mutta tuokin kelpas. Tuo smoothie tuossa vieressä on jotain mansikkaa ja muuta sekasin, Yugo Juice. Oon alkanu juomaan tosi paljon smoothieita täällä, mutta tuo ei voita Booster Juicen smoothieita. Niin hyviä, oon rakastunu Funky Monkey nimiseen. Tuo kävi siis jonkinlaisena jälkiruoka/välipalana. Käytiin kaupasta ostaan salaattivermeet ja mentiin hostellille tekeen salaattia ruuaksi.

Seuraavana päivänä syötiin lounas eläintarhassa. Basilika-pesto panini, hyvää, muttei tainnu olla ihan kuvan arvonen. Illalla mentiinkin sitten porukalla ulos syömään ja yllättäen naapuriin LoungeBurgeriin.

En ole eläissäni syöny näin hyviä wingsejä! Ah että! Otin ne "whiskey bbq" kastikkeella (päätin kokeilla jotain uutta) ja voi että. Tosi sotkustahan se oli, mutta uuh niin ihania siipiä. Ja tuo kastike tuossa mukana oli kans jotain niin hyvää. Nous taas vesikielelle ku edes miettii nuita ihanuuksia. Otin vielä ranskalaiset lisäks, mutta eihän ne ollu enää mitään nuitten jälkeen. Hanna ja Marjo söi taas kerran saman ruuan, tällä kertaa vuohenjuusto-mansikka-salaatin. Tosi hyvää! En ois ite varmaan koskaan ottanu, mutta maistamisen jälkeen voisinkin. Myös paikan hodarit näytti tosi hyvältä. Se on kans yks asia, mitä mun pitää maistaa täällä ollessani: aito hot dog!

Tuli kyllä hieman nälkä kun muisteli joitain ihania ruokakokemuksia. Se on harmillista, mutta ehkä ihan hyvä, ettei täällä Reginassa ole tullut käytyä ulkona syömässä. Enimmäkseen käyny hakemassa Subwaysta tai sushia jostain. Kerran käytiin. Oltais haettu Hannan kanssa sushia eräästä paikasta, mutta heillä ei enää ollut. Nälissämme olimme ja oltiin menossa leffaan. Päädyttiin siis menemään Original Joe's nimiseen ravintolaan (koska viereisestä kaupasta ei saanu edes mitään valmiita voileipiä). Otin halvinta mitä saa, koska en halua hirveästi käyttää koko ajan rahaa, ja päädyin tomaatti-pekoni keittoon valkosipuli krutongeilla. Nyt harmittaa, etten ottanu kuvaa, koska jumalauta! Niin mahtavan näkönen ja niin mahtavan makunen. Krutongit ei ensinnäkään olleet niitä kovettuneita leivän palasia, vain patongin palasia joiden päällä oli valkosipulia ja juustoa (varmaan kokonainen patonki käytetty siihen yhteen ruokaan). Keitto oli niin hyvää! En ole varmaan ikinä tilannu ravintolassa keittoa (siis ihan oikeesti, en koskaan) ja onnekseni tein sen juuri siinä paikassa! Lupaan mennä uudestaan. Ja nyt sovittiin Marjon kanssa, että meidän pitää testata KFC, ihan vain koska se on KFC.

Nauttikaa ruuastanne, varsinki siellä Suomessa, koska se ruoka on maailman parasta! Vaikka nämä ravintola ruuat oli mahtavia niin ai että maksaisin mitä vain jos saisin kunnon pottumuusia ja poronkäristystä. Ruokalan ruoka on niin ällöä jo, mutta sillä pakko mennä ku muutakaan ei oikeen ole (ei siis ole jääkaappiakaan huoneessa, joten turhaa ostaa ruokaa tänne).

PS. Sain ruisleipää! Voiko olla mitään ihanampaa! Se oli niin hyvää, että pussillinen meni saman tien. Okei, annoin Hannalle ja Marjollekin, mutta ite söin eniten. Pelkkä paahdettu ruisleipä ja päälle voita, joka sulaa siihen ihanasti. Ah ja voi sitä tuoksua! Säästin pussin ja haistelen sitä vähän väliä. Enkä nyt oikeesti juksaa, tämä on täyttä totta. Kun on täällä rasvamaassa niin alkaa ikävöimään kaikkea Suomesta. Syökää ilolla ja nautinnolla ruokaanne siellä, mie jatkan lihomista :(