maanantai 12. toukokuuta 2014

...koska ruoka.

Olen puhunut jo pitkään blogissani reissusta Vancouveriin ja Seattleen. Nyt ne reissut on tehty! Mietin taas kerran miten kerron teille reissustani ilman että jokainen nukahtaa koneensa ääreen piiiitkän kirjoituksen takia. Joten pilkon reissuni taas kerran osiin. Ja päätin nyt aloittaa sillä parhaimmalla osalla.

Yksi parhaista syistä reissata ei ole nähtävyydet tai uuden kokeminen. Ei todellakaan, mitä te oikeen kuvittelette? Parasta on ruoka! Ja se, että sulla on lupa ja oikeus syödä ulkona. Onhan se aina välillä kallista ja aikaa vaativaa, mutta useimmiten se kaikki palkitaan sillä ihanalla ruualla jonka saat etees. Kanadassa ulkona syöminen on vielä paljon halvempaa, jopa kaiken tipin ja verojen jälkeenkin.

Jostain ihmeen syystä en edes ottanut kuvaa kaikista aterioistani. En tiedä mikä mulla oikeen tuli, että unohdin vai olinkohan liian nälkäinen, että oisin jaksanut kaivaa kameran esiin ja ottaa kivan kuvan. Söin vain. Tulette huomaamaan mitä ruokaa reissulla söin eniten, se ei tule varmaan yllätyksenä kovinkaan monelle.

Aloitan ensin meidän viimeisestä päivällisesti Reginassa. Haluttiin käydä ulkona siellä vielä kerran ennen lähtöä ja ihmisten kanssa, jotka ovat siinä olleet koko sen ajan. Lähdettiin siis akka porukalla, kolme suomalaista, kolme korealaista ja tanskalainen. Päädyttiin menemään Earlsiin. Saman nimisessä ravintolassa käytiin myös Banffissa ja oltiin haaveiltu sinne palaamista jo jonkin aikaa. Ihan sama fiilis ei kyllä ollu, mutta ravintola oli hieno ja hauskointa oli että ruokasalin ja keittiön välillä oli vain lasiseinä. Nähtiin siis kaikki mitä kokit siellä puuhas tai oikeastaan eivät puuhanneet. Ravintola oli täynnä ja jostain syystä monet kokeista vaan seisoskelivat ja naureskelivat keskenään. Ja keittiö oli siis täynnä kokkeja, ainaki seittemän. Ja joilleki me naurettiin. Kaks kokkia tarvittiin halkaisemaan piirakka tasaisesti, se oli tosi tarkan näköstä hommaa.


Söin pesto-katkarapu pizzan. Tosi hyvää oli, pitää alkaa käyttämään pestoa itekin pizzassa, katkaravut oli vähän siinä ja siinä, että sopiiko. Ennen söin niitä pizzassa, mutta kyllästyin. Tuo oli ihan virkistävää vaihtelua mun peruspizzoista eli kinkku-ananas. (Äitin tekemää pizzaa ei kyllä voita mikään).

Sitten siirrytään itse reissuun. Kun päästiin Vancouveriin oltiin jo hieman nälkäisiä. Taksimatka lentokentältä oli toooosi pitkä, makso yli $40, en oo koskaan maksanu niin paljoa taksista Kanadassa. Heitettiin kamat hotellihuoneeseen, hengattiin hetki ja mietittiin mitä haluttais syödä. Yllättäen päädyttiin sushiin ja mentiin keskustaan Kamei Royaleen.



Ylimmäinen oli ihanaa! Tilattiin sitä kahdesti ja syötiin kolmestaan molemmat. Alemman nimi oli söpösti Cherry Blossoms (muistaakseni). Näyttää paremmalta ku maistu. Hyvä se oli silti, mutta tonnikala ympärillä oli hieman erikoista, ei niin hyvää kuin kuvittelin. Mutta onneksi toinen rulla pelasti paljon. Ois voinu syödä vaikka kuinka paljon. Ja halpaaki se oli. Niistä vaan huoku ja maistu kuinka tuoreita kaikki ainekset oli, varsinki lohi. Siitä mulle sanottiinki aikasemmin, että Vancouverissa kannattaa söydä sushia, koska lohi siellä on niin hyvää ja tuoretta.

Seuraavana päivänä oltiin Granville Islandilla. Löydettiin ihana kauppahalli. Voi, että mitä herkkuja ja niin paljon ja ah, kaikkea kaunista. Kävin siellä toisenki kerran. Tuli ostettua tuoretta leipää, ihana mustikka-valkosuklaa-leipä (en saa siitä kuvaa ladattua, että saisin sen tänne), suklaata oisin halunnu ostaa ja hedelmätki näytti siellä tosi hyvältä. Päädyttiin ostaan tyttöjen kanssa sieltä ruokaa ja mentiin syömään niitä lauturille aurinkoon. Ite ostin mozzarella-minitomaatti salaatin, kaks tuoretta juustoleipää ja kylmäsavustettua lohta. Tosi hyvää, en vaan pystyny rentoutuun syömisen ajan, koska oltiin ulkona jossa myös linnut olivat. Koko ajan joku pulu tai lokki tai joku ihme kurnutus lintu oli siinä tuijottamassa, ni yritä siinä sitten nauttia jostain. Ei onnistunu, vaan otin ne mukaan, ei vaan haluttanu illalla enää syödä niitä. Lämmin sää, ulkona, mmmm yök.

Seuraava päivä mentiin piknikille.


Oli niin hyvää, että pottuvarpaatki tykkäs. Käytiin ostaan kolmestaan kaikkea hyvää. Meillä oli sipsiä, dippiä, leipää, mansikoita, luumutomaatteja, pikkuporkkanoita ja ite ostin sushia (yllättäen). Mentiin Stanley Parkiin, löydettiin ihan täydellinen paikka piknikille ja siihen istuttiin nautiskeleen. Istuttiin useampi tunti, sää oli niin mieletön ettei halunnu liikkua ja maha tuli kyllä täyteen. Pitkästä aikaa edes piknikille, tykkäsin! Illalla halutti vielä jotain hyvää niin päädyttiin jätskille.


Tämä ihanuus on minttu-suklaa sekä suolainen karamelli. Otin ihan mututuntumalla molempia ja voi että tuo karamelli oli hyvää, ihana yhdistelmä. Koko jäätelopaikka oli pieni, tais olla aito italialainen ja niillä oli siinä myymälän yhteydessä vielä laboratorio jossa ne kehitteli uusia makuja. Ois pitäny käydä toisenki kerran.

Söin myös yhden cheddar juusto hampparin, hyvää, tehty kunnon grillillä. Käytiin myös Swiss Chaletissa, jossa söin pastan. Ei mikään paras, siksi en varmaan kuvaakaan ottanu. Ja seki, että söin molempia uudestaan eri paikoissa ja löysin mun suosikit!

Viimeisenä päivän Vancouverissa mentiin brunssille eka. Ystävämme Tania esitteli Facebookissa kuvaa ihanasta pannukakusta, jota mekin haluttiin saada. Matka sinne oli pitkä ja jono pöytiin myös. Mutta onneksi se oli sen arvoista. Sanottiin, että jonotus kestää 30-45minsaa. Onneksi päästiin aikasemmin pöytään.


Itse päädyin english muffiniin lohella, kananmunassa, mitkä oli hukutettu hollandaise kastikkeeseen, ja lisäksi otin grillatut tomaatin (en halunnu hashbrowneja, eli perunaa). Tosi hyvää! Hollandais vaan hukutti kaiken alleen, ois voinu toimia ilmankin. Mutta pidin, heti ku luin sen listalta se oikeen huus mua että syö minut, se on ihan tehty mua varten! Oon hulluna english muffineihin ja loheen, kaikki muu tuli vain hyvänä lisänä.


Hanna ja Marjo ottivat molemmat omat tälläset monsterit. Siinä on siis kaksi isoa pannukakkua, jossa on banaania ja pähkinöitä taikinassa, päällä vaahdotettua voita, keksimuruja ja vaahterasiirappia. Kukaan ei voi väittää ettei nyt viimeistään ois tullu vesi kielelle. Kattokaa nyt sitä! Söin omani nopeasti ja olin ovela, koska halusin kyllä pannukakkuakin ja tiesin, ettei tytöt jaksa omiaan. Sain siis vielä tätäkin lisäksi, enkä edes paljoa ennen ku olin ihan täynnä. Molemmilla tais jäädä yks kokonainen ja melkeen puolikkaat. Ottivat ne mukaan, ehdotin että antavat joilleki kerjäläisille. Yhdelle tytölle ei kelvannu niin roskiinhan ne lopulta meni. Harmillista, mutta muisto elää siitä kuinka hyvää se oli.

Myöhemmin haluttiin sushia, kun sitä ei hetkeen oltu syötykään. Päädyttiin Momo nimiseen, koska siellä näytti olevan ihmisiä, joten se lupaa aina hyvää.


Tämä hieman säikäytti, että mihis paikkaan me oikeen tultiin. Syömäpuikotki jo sen kerto, mutta ruokalistan avatessa sen ymmärsi. Japanilaiset on uskovaisia. Listassa oli psalmi otteita raamatusta...


Mutta sushi oli hyvää! Söin nuo yksin, mutta otettiin Hannan kanssa puokkiin toista, en vaan tiedä miksei mulla ole kuvaa niistä. Mutta niin hyvää! Ruuan saamisessa kesti kyllä aika kauan, mutta ruoka oli onneksi hyvää. Nälkä ei kyllä brunssin takia ollu niin pärjäs vähemmällä. Mutta join limsan ja söin tuon rullan, maksoin $4,50. Hinta oli niin halpa, että ois pitäny ottaa matkaevästä ja iltapalaa ja vaikka kassillinen niitä.

Vancouverista siirryttiin Hannan kanssa Seattleen. Liian aikanen herätys ja kun päästiin hotellille haluttiin vaan pian syömään, oli ihan järkyttävä nälkä. Päätettiin vaan mennä keskustaan ja ettiä joku paikka mikä tulee vastaan. Ite haaveilin jostain rasvasesta tai vähän melkeen niinku krapularuuasta. Päädyttiin ihan vastakohtaan eli sushipaikkaan, yllätyyyys! Päätin kuitenki hieman ottaa jotain eriä ja päädyin bento-boksiin.


Ensin sain miso-keittoa. Ekaa kertaa elämässäni maistoin. Ihan jees, joku siinä oli etten ihan hullaantunu, mutta ihanan lämmintä ku sää oli vähän sateinen. Hanna ryysti sen kuites loppuun.


Ja tämä on bento-boksi! Mukana on siis riisiä, kokin päättämää sushia, salaatti ja sitten sain päättää kaksi lisää. Halusin nigiriä, eli nuo kaksi kääröä tuolla ylhäällä vasemmalla. Toinen oli smoked salmon. Niin hyvää! Ihanaa tuoretta lohta, jossa oli ihana kastike päällä. Mutta pakko sanoa, että yks parhammista osista tässä annoksessa oli tuo salaatti. En tiedä mitä se kastike oli, mutta se oli niin hyvää että yritin dipata riisiä siihen ja saada kaiken siitä syötyä. Mutta kannatti kokeilla jotain uutta, pidin paljon. Suosittelen.

Seuraavana päivänä lähdettiin hieman seikkaileen. Tiesin, että hotellilla piti olla kolmeen mennessä ku Hanna lähti lentokentälle jatkamaan reissuaan. En tiedä, mikä oli alueen nimi mutta löydettiin baari nimeltä Julie's. Hieman homahtava paikka oli, tarjoilijalla oli ripsaria (Hanna ei uskonu että se on homo ja kehu sen ripsiä) ja viikonloppuisin siellä oli drag show jossa matkittiin julkkiksia. Mutta ruoka oli mieletöntä.


Tässä on parhain syömäni hampurilainen Kanadassa. Olen yrittäny löytää sitä ja tämä viimeinen se sitten oli. Tiedän, kyllä että parempiakin löytyy, mutta tähän päädyin. Otin sen sinihomejuustolla ja lisäsin pekonia. Tosi hyvää ja rasvasta ja ah, just hyvää. Pihvi ois voinu olla ohuempi, mutta nami silti.

Jäin illaksi vielä yksin Seattleen ja halusin käydä ostamassa jotain hemmottelu ruokaa, koska tiesin etten aio yksin liikkua ulos hotellista pimeällä.


Kyllä, ostin lisää sushia. Tällä kertaa se oli spicy California roll. Hyvää! Ja tuo on ostettu kaupasta, ei kauppa sushin pitäis olla hyvää, mutta jumaleissön. Hieman liian tulista mulle, siellä oli varmaan wasabia sisällä, mutta kyllä se meni. Kastike päällä hieman pehmensi sitä, koska oli niin hyvää. Siinä istuin isolla queen size sängyllä yksin, katsoin telkkaria ja söin nämä hetkessä. Lisäksi ostin myös tortilla sipsejä sour creamin kanssa, vielä viimeisen kerran.

Ruoka on tehty nautittavaksi ja niin minä ainakin tein. Jotkut pitää syömistä itsestään selvyytenä ja jotkut jopa taakkana päivän aikana. Nyt kun olen nauttinut paljon ruokaa ulkona, arvostan itsetehtyä paljon enemmän. Sushi on tosiaankin tehty aina käsin, joten se kuuluu tähän syssyyn. Valitin paljon ruuasta Reginassa ollessani, koska se oli rasvaista. Kaikki ruoka ei kuitenkaan ole, vaikka Amerikoissa olinkin. Sushi oli ihanaa ja tuoretta, hieman harmittaa etten syöny lohta sen enempää, ois voinu myös kokeilla muitakin meren eläviä, koska Granville Islandilla on myyjiä, jotka kalastaa/hankkii saaliin, tuo sen satamaan, kokkaa sen ja myy sen siinä tuoreeltaan. Rapua ois voinu maistaa. Ensi kerralla sitten.

Nyt kuitenkin haluan kotona ollessani keskittyä kotimaiseen, suomalaiseen ja itse tehtyyn. Tähän mennessä olen saanut jo äidin tekemää pizzaa, karjalanpiirakoita, kylmäsavulohta, ruisleipää, kuivaa lihaa, lohikeittoa, poronkäristystä pottumuusilla. Totta kai maitoa olen juonu, juustoa olen syöny, join yhden lonkeron (ei uskaltanu sen enempää, eikä oltu osattu ostaa Kurkoa niinku pyysin), söin pussillisen salmiakkia ja tietty Fazerin sinistä. Nyt vaan haluan leipoa ja kokata, tehdä paljon ite.

Ensi kerralla ku menet ulos syömään, mieti hetki. Tiedät kyllä. Nauti.