Näitten ajatusten takia päätinkin, että haluan kirjottaa asioita tänne, vähän niinku muistiin itsellekin, mitä tulen oikeasti kaipaamaan ja mitä en halua edes muistaa tän reissun jälkeen. Oon yrittäny tehä jo listaa asioista, mitkä haluan jakaa teille, mutta eihän tuo lista nyt kovin pitkä ole, mutta tiedän että tämä kirjotus on sata kertaa pitempi. Kuvia ei ole, joten nauttikaa vaan kirjoituksestani.
Ensinnäkään en todellakaan tule kaipaamaan vessaa tai suihkutiloja täältä. Se, että oon jaksanu yli kymmenen ihmisen kanssa vessan viimeisen neljän kuukauden ajan on jo yks saavutus. Mutta koska kaikki ihmiset ei ole niin ajattelevaisia oon nähny ja haistanu ihan liikaakin. Suihkutilat on ollu ihan ok, lähes aina oon saanu olla ihan yksin ja rauhassa suihkussa. Aina välillä joku yllättää ja tulee samaan aikaan. Hirveintä on jo ne tulee viereiseen suihkuun, mikä tarkoittaa että minun alastoman kroppani erottaa jonkun toisen alastomasta ruumiista pelkkä suihkuverho. Okei, useimmiten se on ollu Hanna ja oon vaan naureskellu, että muut ihmiset kuvittelee meitä suomalaisia nyt varmaan ihan sekopäiksi. Näitten kyseisten tilojen siivouskaan ei ole ollu mitään parhainta. Jos minut tuntee, tietää, että olen siisti ihminen joka tykkää siivota. Täällä se on joskus käyny mielessä, että siivoisin ite paljon paremmin, mutta ei ole mun oma vessa ni ei ole myöskään mun homma (nyt Emma nauraa siellä, koska puhun siivouksesta :D).
Muutenkin vessan yleisesti. En tykkää niistä täällä puolella palloa. Useissakaan ei ole kantta. Ja sen jälkeen ku on kuullu, että aina vessan vetäessä ilmaan pääsee jotain kakkahiukkasia ellet laita kantta, ni miettikää mitä minä joka kerta ajattelen ku sinne vessaan astun. Myöskin pitää jo pahoitella mahdollisia vahinkoja, koska täällä jotkut yleiset vessat vetää itse itsensä. En ole siihen vieläkään tottunut täällä ja joka kerta kun joku pönttö sen tekee niin säikähdän. Mutta olen jo alkanu vähän tottumaan, joten jos joskus unohdan vetää niin voitte syyttää laiskoja amerikkalaisia siitä keksinnöstä. Jotkut yleisvessat täällä päin on kyllä ihan mielettömiä, hienompia ku osa mun entisistä asunnoista. Ne on hienosti sisustettu ja siivojat on koko ajan töissä. Kyllä, täällä siivoja ei aina välttämättä käy vain aamuisin vaan ne seisoo koko ajan siellä vessassa ja siivoaa. Miettikääs sitä!
Käsihygieenia on täällä (kai) tosi tärkeää. Oon huomannu iteki että käytän paljon enemmän saippuaa käsien pesussa ja käytän myös käsidesiä. Ehkä kiitos tälle siitä, että mun ihokin on paljon parempi ja perkeleen atooppiset ihottumat on kadonnu. Yritän jatkaa tätä myös kotona. Joka paikassa on pelottelu lappuja influenssoista ja opetetaan kuinka peset kädet oikein. Se on plussaa että suurin osa masiinoista on aktiivisia, eli huitaset ni saat paperia ja käsi alle niin saippuaa tulee koneesta. Ei tarvi liata käsiä toisten kakkahiukkaspöpöihin.
Tästä onkin hyvä jatkaa ruokaan. Olen jo paljon valittanu ruuasta, mutta myös laitellu paljon kuvia ruuista. Se, etten ole kokannu ite neljään kuukauteen, näkyy kyllä jo ulkonäössäkin. Olen syöny neljä kuukautta ruokalassa ja se kertoo paljon jos sanon että mulla on ikävä koulun kumipottuja. En halua nähä yhtään ranskalaista aikoihin, yök. En halua nähdä yhtään pottumuusia, joka on selvästi tehty pussista, koska se kovettuu viidessä minuutissa oltuaan lautasella. Ruoka kyseisessä ruokalassa on tosi tylsää. Kolmena viikkona on erit ruokalistat ja sit ne lähtee uudestaan. Ette tiedäkään kuinka paljon pahaa kanaa oon syöny täällä. Paras ruoka siellä on ollu burrito bar. Se, että saat ite täyttää sen ja saat laittaa niin paljon sour creamea siihen ku haluttaa, on parasta. Jälkiruokaa siellä söin alussa, mutta sitten vähän kyllästyin enkä ole syöny sitä aikoihin, ellei ole ollu lämmintä suklaamutakakkua. Tuo ruokala on yks syy miksi oon niin innoissani lähdössä pois Lutherista. En enää kestä sitä rasvaa, enkä sitä mautonta ruokaa, tai sitä hemmetin hälinää siellä ruokalassa. Limsaa olen juonut yllin kyllin, eikä varmaan ihmekään että hampaita kolottaa (ekaa kertaa elämässäni ootan hammaslääkäriä, jonne pääsen 14.5, se on ilon päivä).
Ravintoloissa olen käyny tooosi paljon. Tykkään syödä ulkona, varsinki ku täällä niitä on tosi paljon ja erinlaisia. Huomaa, että ruoka on useiten tuoretta ainaki sushiravintoloissa. Tarjoilu on täysin erinlaista, koska täällä heille annetaan tippiä ja he haluaa olla hyviä tarjoilijoita, jotta saisivat sitä tippiä enemmän. Se ärsyttää, että Suomessa maksat 3€ limsasta ja se on vain se yks lasi. Täällä maksat $3 lasillisesta, joka täytetään ilman veloitusta heti sen tyhjennettyä. Sitä tuun kaipaan tosi paljon. Se on vähän ärsyttävää kuinka monta kertaa sulta tullaan uteleen että maistuuko, mutta kaikkensa ne tekee tippien eteen. Odotan innolla Vancouveriin pääsyä, koska siellä on kuulemma tosi hyvää lohta. Eli sushi on myös hyvin tuoretta. Ah ihanaa.
Olen kertonu muutaman kerran, että ollaan käyty toosi paljon elokuvissa. En ole täysin varma, mutta neljän kuukauden aikana oon käyny kattoon 19 elokuvaa leffateatterissa. Tähän mulla ei ole menny paljoakaan rahaa, koska se on niin helevetin halpaa täällä. Tää on isoin asia mitä tuun kaipaan. En enää edes halua maksaa 14€ elokuvasta, koska täällä sillä hinnalla nään kymmenen. En ymmärrä miksi sen pitää olla niin kallista Suomessa ja tän mun saaman tiedon jälkeen, mun on vaikea enää mennä Suomessa kattoon mitään leffaa. Okei, uskon että oon nähny jo useat leffat mitkä on vasta tulossa tai just tulleet Suomeen (varsinki Rovaniemelle).
Toinen hemmetin halpa asia, jota tuun kaipaan, on taksit. Se, että mennään Walmarttiin ostoksille, jotta me säästetään rahaa ja sinne mennään taksilla. Eihän siitä suomalaisen mielestä oo mitään järkeä. Mutta jos maksaa yhdestä matkasta $10 niin eihän se ole mitään. Ja jos on useampi ihminen niin eihän se ole mitään, heität kaks dollaria ja se on sillä selvä. Suomessa taksit on niiiin kalliita tän jälkeen, että varmasti mieluummin kävelen (ja kävelenkin, koska oon istunu ihan liikaa bussissa ja takseissa). Täällä jotkut taksikuskit on kyllä ollu ihan kauheita, yksi erityisesti mitä en halua edes muistaa, mutta jotkut on ollu ihan mielettömän mukavia. Useita kiinnostaa mitä kieltä puhutaan jos ollaan Marjon ja Hanna kanssa liikkeellä. Tai yhden kanssa puhuttiin elokuvista, mikä on ihan huippua. Suomessa en kovin usein saa kuskia, joka jaksais jutella. Täällä en kyllä kertaakaan ole matkustanu taksilla kännissä, niin se voi olla myös syy.
Sitä en tule kaipaamaan, miten ihmiset reagoi siihen että olen suomalainen ja tulen Suomesta. "Siellähän on paljon kylmempää ku Kanadassa" on kuultu niin monta kertaa, että uskois kohta koko Kanadan tietävän, ettei Suomessa ole kylmempi. Ainaki tän jälkeen ku kärsiny miinus 50 asteen pakkasen! Suomessa oon kokenu pahimmillaan miinus 40, mutta nyt tiedän mitä kylmyys on. Uskaltakaaki valittaa sitte ens talvena siellä Suomessa ni saatte pissalunta suuhunne! Myös kysymys "miksi Kanada?" alkaa jo ärsyttään. Emmie ees tiiä miksi mie valittin Kanadan. Mieluummin mie tänne tulin ku Unkariin tai Portugaliin oisin menny. Myös kuinka monta kertaa joudun sanoon nimeni että se ymmärretään, tai se kuinka nauretaan että meitä on Henna ja Hanna alkaa oleen jo vähän kuiva vitsi, tai se kuinka kukaan ei koskaan kuule ekalla kerralla ku sanon opiskelevani "film". Pesisivät korvansa.
En myöskään pidä itsestäni tän neljän kuukauden takia. En tarkoita, että vihaan itseäni, mutta oon tajunnu kuinka laiskaksi oon tullu. Suomessa kuitenki päivittäin teen ruokaa, tiskaan, vähän siivoilen ja kävelen paikkoihin, käyn kaupassa kävellen, joskus jopa vahingossa saatan harrastaa liikuntaaki. Täällä ei mitään. En ole kokannu neljään kuukauteen (oon tehny salaattia ja laittanu jotain leivän päälle). En tiskaa vaan nousen pöydästä ja vien ne muille tiskattavaksi. En siivoa niin usein, tää on niin pieni huone ettei sitä tarvi tehdä usein. Käyn kaupassa melkein viikottain, mutta sinneki meen taksilla tai bussilla. Lähin pikku kauppa on noin kymmenen minsan päässä, mutta sinnekään jaksa aina mennä ku se on kalliimpi. Ollaan kyllä käyty kävelemässä, mutta se ei ole sama ku Suomessa. Kotona se on enemmänki kuntoilu mielessä, täällä niin että pääsee käymään ulkona tästä pikku huoneesta ja näkis paikkoja. Koska en kokkaa, en myöskään kanna raskaita ruokakasseja. Pyykkäys on ainut mikä on jääny. Kerran viikossa kävelen neljännestä kerroksesta kellarikerrokseen pyykkään. Sitten kävelen ylös. Myöhemmin kävelen taas alas heittämään ne kuivaajaan. Kävelen ylös. Viimeisenä kävelen alas hakemaan ne huoneeseen. Olen yrittäny välttää hissin käyttöä, mutta välillä vaan laiskotuttaa niin perkeleesti ettei vaan jaksa portaita. Peppu ei ole kyllä muuttunu yhtään vaikka käveleeki portaita, ystäväni, se ei ole treeniä, älkää uskoko niitä naisten lehtiä. Mutta oon vaan niin laiskistunu, että ihmiset ja ystävät, minä tulen ilomielin tiskaan ja kokkaan ja siivoamaan teille (jos hinnasta sovitaan).
Tässä kaupungissa ja varsinki koulussa kulttuureja on mielettömästi. Pidän siitä, kuinka tunnen nyt ihmisiä ympäri maailmaa ja tiedän, että jos joskus menen Uuteen Seelantiin tai Koreaan, mulla on siellä ystäviä. Ja monet täällä on jopa sanonu tulevansa käymään Suomessa, mikä on yllätys mutta ihanaa. Minä ainaki voin ylpeänä esitellä Suomea kaikille. Oon oppinu joitakin asioita, osaan sanoa räkä saksaksi, osaan sanoa kakattaa koreaksi (älkää kysykö miksi), tiedän nyt paljon enemmän. Tiedän jopa paljon enemmän Suomen historiasta ja muustakin, kiitos Gregin joka on kanadalainen Suomi-intoilija (en tienny, että Tali-Ihantala on kai vieläki joku paikka Suomessa? Tiedän, että se on elokuva...). Kiitos joidenkin kulttuurien (lue: latinot) arvostan suomalaisia paljon enemmän. Kauheinta on olla meidän pienessä ruokalassa, jossa on kolmekymmentä brassia ja kaikki huutaa yhtä aikaa. Oon aina halunnu mennä Brasiliaan ja varmasti tulen menemäänkin, mutta nyt taidan pysyä siellä turistirysissä. Ihan liikaa mulle niin normi suomalaiselle, joka on rauhallinen ja tykkää hiljaisuudesta (tai ainaki nyt tykkään). Brasseissa on myös se, että jos yksi niistä on jossain yksin, niin ei mene kauaakaan ku niitä on viiskymmentä tullu samaan paikkaan. Niistä pitäis tehä sellanen luonto-ohjelma, jossa niitä seurataan ja tutkitaan niitten peruskäyttäytymistä.
Sitä tuun kaipaan kuinka ihania, kohteliaita ja mukavia kanadalaiset on. En oo kuullu koskaan niin paljon anteeksi sanaa ku täällä. Yks päivä ootettiin hissiä (laiskotutti) ja ku ovet avautu niin hississä oli kaks ihmistä laukkujen kanssa. Kun heistä naispuolinen henkilö tuli ulos, meidän välistä, hän sanoi anteeksi. Ihmeteltiin, että no mistähän se pyyteli anteeksi. Mutta näin ne vaan tekee täällä Kanadassa. Toisaalta se on ärsyttävää, mutta toisaalta itellä tulee paha omatunto jos ei ehi tai älyä sanoa anteeksi jolleki. Täällä lähes kaikki on kohteliaita ja aina valmiita auttamaan. Näitten ihmisten takia tulen kaipaamaan tätä maata. Suomessa jotku osaa olla niin myrtsejä ja vihasia. Yritän tuoda tätä oppimaani mukanani, jos se vaikka alkais tarttumaan.
Hannaa lainaten, oon saanu paljon perspektiiviä täällä. Nyt arvostan jotain asioita Suomessa paljon enemmän ja kaipaan erikoisiakin asioita Suomesta. Arvostan kaikkea tosi paljon enemmän kuin lähtiessä. Koulu on yks. Se otetaan Suomessa niin itsestään selvyytenä eikä siitä kaikki aina välitä tai ota sitä tosissaan. Täällä sun on pakko pärjätä. Kanadalaiset maksaa koulutuksestaan, ne maksaa kirjoistaki ihan mielettömiä summia ja useat tekee samaan aikka töitä maksaakseen tän kaiken. Kaikki on aina ihan suu ammollaan ku ne kuulee, että me käydään koulua ilmaseks ja meille jopa maksetaan kuukausirahaa, että me käydään koulussa. Se ois näille ihan luksusta, mutta meille se on niin arkipäivää. Siksi arvostanki sitä koulutusta minkä oon tähän mennessä saanu ja arvostan opettajia, jotka ottaa tosissaan alansa. Täällä jotku opettajat on vähän nääh, siinä ja siinä. Täällä opettajien pitäis just olla hyviä ja opettaa oikein, koska heidän palkan maksaa oppilaat.
Myös ruoka on yks mitä arvostan nyt mielettömästi Suomessa. Toivon ja vähän jopa uskonki, että tuun laihtuun kotiin palattuani jonkin verran, koska ruoka siellä on paljon puhtaampaa ja terveellisempää. Olen jopa miettiny ettei mua huvita enää syödä ollenkaan pakasteranskalaisia ainakaan. Liha ja kala on paljon terveellisemmin valmistettua (varsinki pahville maistuneen lohen jälkeen). Rasvaa ei käytetä liikaa ja sokeria ei ole joka hemmetin ruuassa. En juo paljon maitoa, mutta kun pääsen Suomeen haluan ihanaa suomalaista kevytmaitoa. Ja juustoa! Täällä saat vaan swiss tai cheddar. Täynnä rasvaa. Ja kuinka paljon nää syö makeaa. Se, että kanadalaiset syö vaahterasiirappia niillä on hilloja ja marmeladeja. Ja majoneesia kaikkialla. Oon jo pitkään unelmoinu ite kalastetusta kalasta, joka on palvattu just sopivaksi. Tai riisipuuro. Oon syöny täällä puuroa tosi paljon, mutta joka kerta lisään siihen itse suolaa ja laitan mansikkahilloa, että se maistuis edes jolleki. Sushi on ainut, mistä annat miljoonat pisteet. Se on paljon paremmin tehty, paljon tuoreempaa ja rakkaudella ja taidolla tehty.
Tulen kaipaamaan paljon asioita täältä. Tulen muistamaan tämän ajan täällä rakkaudella ja lämmöllä. Tiedän, että palaan tänne ja tulen näkemään kaiken sen mitä en tällä reissulla ehtinyt. Haluan näyttää tämän maan jollekin rakkaalleni Suomessa ja näyttää paikkoja missä olen täällä ollut (ehkei siihen aikaan kun täällä on pakkasta). Lähden täältä iloisena ja paljon kokeneena. Lähden täältä hymy huulilla ja itku kurkussa. Kanada on ihana maa. Mutta koti on aina koti, enkä jaksa odottaa että ENSI viikolla olenkin jo Suomessa. Toivon, että joku sai tästä jotain, edes hieman perspektiiviä omaan elämäänsä. Olen oppinu arvostamaan monia asioita. Kerrankin voin sanoa, että olen kasvanut ihmisenä ja hieman ehkä aikuistunutki.
Skebu oottelee jo innolla että nähään! <3
VastaaPoista