Kesäloma!

Nyt se vihdoin koitti! Kouluni täällä Atlantin toisella puolella on ohi! Ei enää luennoilla istumista, ei enää yhtään kirjotustehtävää eikä enää... no oikestaan mitään! Nyt minulla on viikon pituinen loma täällä Reginassa ja tasan viikon päästä luovutan avaimeni tähän huoneeseen, tähän koko rakennukseen, otan ison (melko varmasti raskaan) laukkuni ja menen lentokentälle. Koska me suomalaiset lähdetään Vancouveriin! Ja siis kyllä, me kaikki seitsemän suomalaista täällä Reginassa tulemma olemaan samalla lennolla matkalla Vancouveriin. Ja sovittu ei siis olla, että mentäis kaikki yhdessä. Mutta ainakin siellä on sitten enemmän suomalaisia juhlimassa meidän kanssa vappua. Seki, että vietän vapun Kanadassa, heh, jos oisitte vuos sitten sanonu sen mulle ni oisin nauranu, että nii vissiin.

Tässä on seinälläni roikkunu tehtävälappu. Huomasin heti alussa kuinka paljon tehtävää oli, niin päätin tehdä itselleni listan niin en unohda. Luulin, että täällä oltais jotenkin tiukempia palautuksen kanssa. Se, että palautus päivinä luokka oli puoliksi tyhjä, kertoo aika paljon. Tän lisäksi tein myös aika monta tehtävää Suomeen, meillä Torniossa alkoi opinnäytetyön ihme kurssi, jolle piti osallistua. Ja osaan niin kuvitella kaikkien teidän Tornion koulukavereiden valittamisen ja vinkumisen ku ei jaksais kirjottaa tai tehä. Oisitte voinu iloisesti kirjotella niitä ja ajatella kuinka se Henna siellä toisella puolella palloa kirjottaa viittä tehtävää yhtä aikaa.

Ja tässä ne mun tehtävät on! Kaiken kaikkiaan siinä on: 10 journal assignmenttia (jokainen kolme sivua), 2 artikkeli arvostelua, term paper outline (eli kerroin mitä aion esseessä kirjoittaa), 2 mid-term examia (kyllä, tein kaksi koetta jo puolessa välissä), 2 reading notesit (eli kymmenen kappaletta piti tiivistää ja pohdfiskella, siinä on yli 20 sivua tekstiä) ja kolme esseetä (kolme sivunen, 9 sivunen ja 11 sivunen). Yksi essee on vielä saamatta takaisin, se oli 8 sivua. Ja sit tein kolme koetta, kaksi niistä viime torstaina. En ymmärrä miten selvisin ylppärikirjotuksista, koska mun käsi on edelleen ihan jumissa, mua sattuu edelleen kirjottaa ja tuntuu että se ei vaan toimi enää kunnolla. Niin rankkaa se oli. Ja se torstai oli muutenki yks hemmetin päivä! Menin kahdeksi ekaan kokeeseen. Heti eka tehtävä ja meinasin alkaa nauramaan. Juttelin aikasemmin yhen Shanellen kanssa, joka oli samalla kurssilla ja hän sano että Ranskan uuden aallon tyylistä kysytään ja Italian neo-realismista. Mie sanoin, että ei todellakaan kysy, se on niin mukava ope ettei varmasti kiduta noin paljoa. Yllättäen molemmat kysyttiin kokeessa! Tosi kivaa. Koetta oli menny noin tunti kun yhtäkkiä alkaa palohälytys soimaan. Kaikki ulos seisomaan (tosi kylmä ja tuulinen päivä, eikä mulla ollu takkia). Joku oli päättäny sytyttää roskiksen tuleen. Siinä menetettiin puol tuntia hyvää koe aikaa (yllätyin iteki ku minä sanoin tämän). Joku ei selvästi kestäny painetta. Onneksi saatiin jatkaa koetta, ettei pitäny sopia uutta päivää. Jatkoin koetta ja taisin vähän jo luovuttaa lopussa ku aika loppu kesken. Kolmen tunnin koe enkä ehtiny ees tehdä täysin loppuun. Käsi jumitti tosi pahasti. Mutta vielä oli toinen koe seittemältä. Se oli kauhein ikinä! Piti kirjottaa kuus lyhyttä vastausta ja kaks esseetä. Aika loppu niiiiin kesken, että ihan itketti. Käsi alko jumittaan jo melkeen heti alussa, paremmalta tuntu kirjottaa ku lopettaa kesken, jos lopetti, sattu enemmän. Kokeessa kysyttiin sanaa "verfemdunkeffekt". Minä mihinkään hemmetin saksan kokeeseen tullu saatana! Ei siis menny ihan nappiin se koe. Eilen, maanantaina, oli viimeinen koe. Sehän meni ihan nauraen penkin alle. En jaksanu enää ees stressata koko koetta. En vaan satu muistaan mitä "flaneur" tarkoittaa, sorry.

Mutta nyt se on ohi. Ah mikä fiilis. Jotenki tuntuu paljon kevyemmältä nyt ja oikeesti voi tehdä asioita. Ajattelin tässä joku päivä kattoo 1932 tehty kauhuelokuva The Mummy. Alan sivistään itteäni tästä eteenpäin, edes jotain sain täältä käteeni. No okei, sain paljonki, jotenki mun ajatusmaailma elokuvan teosta muuttu aika paljonki. Nyt oon kiinnostunu tutkiin muitten ohjaajien työskentelytavoista ja tarinoista. Mike Leigh on kaikista parasta mitä löysin. Brittiläinen ohjaaja, ihan mieletön! Oon niin fani nykyään. Toinen on Pedro Almodovar. Sivistäkää itseänne ja googlettakaa. Tää aukas tosi paljon silmiä, nyt haluan vaan toteuttaa itseäni, jos tässä vaikka vapailla ehtis alkaa kirjottaan käsistä.

Mutta muihin asioihin! En oo kirjottanu aikoihin ni on paljon kuvia ja tarinoita.

Kesä on alkanu saapumaan tännekin pakkasen keskelle. No okei, ei täällä enää joka päivä ola pakkasta. Vasta sateli vettä, mutta muuten täällä nyt aina paistaa aurinko. Yleisesti aina ihanan kirkas sininen taivas ja on täällä ollu jopa plussaa jotain 16 astetta. Lunta näkee enää vähän.

Näistä kavereista ei pääse eroon. Kanadan hanhia siis. Niitä lentelee joka puolella, kuulen ne tähän mun huoneeseenkin usein. Montahan kertaa oon heränny niitten rääkymiseen jo... Mutta nämä ei ole ees pahoja! Helevetin preeria koirat vai mitä rottia onkaan. Niitä on joka puolella, ne vipeltää joka puolella. En mie pysty rentoutuun ja nauttiin ilmasta ku pitää koko ajan kattoa ettei sellanen juokse jalkoihin. Ihan kauheita, ne on Suomen oravan kokosia, miinus häntä (kyllä, täällä oravatki on lihavempia) ja niillä on sellanen omituinen pyöreä, lättä häntä. En ole yhtään kuvaa ees halunnu ottaa, mutta harvoin sitä ehtiikään.

Nämä on vielä pieniä hanhi auroja, ne on paljon isompia yleensä.

Kanadalaiset on myös hieman omituisia. Tämä kuva on otettu joskus viikko pari sitten. Sää oli kyllä lämmin, mutta että pelata amerikkalaista jalkapalloa tuolla lumen keskellä? Ideahan siinä kyllä oli varmaan se märkä maa mikä siinä alla oli. Mutta kun näkee nuo lumikasat, ni ette varmaan usko että siellä eräs herra pelasi ilman paitaa? Ja siis tää on ihan totta. Hyvin pienissä vaatteissa muutkin ja minä olin talvitakkini päällä kuvan otto hetkellä (ei siis ole matkassa kevät takkia, ni paksulla takilla mennään edelleenkin). Ja heti kun sää lämpeni niin kanadalaisilta lähti vaatteet. Ne kulkee sortseissa ja hihattomissa ja mekoissa ja kaikkea. Itellä tulee kylmä pelkästä ajatuksestaki. Hulluja nämä on (vaikka ihania ja kohteliaita).

Tästä mun on pitäny kertoa jo kauan! Rye breadhän on siis meille suomalaisille ruisleipää. Täälläkin myydään rye breadia! Ei kyllä ihan täysin samaa ku siellä kotona. En ymmärrä miten ne ees kehtaa nimetä sen noin. Niin kaukana ikävöimästäni ruisleivästä ku voi ollakaan. On se kuites parempaa ku muut pullamössöleivät.

4.5 on Star Wars päivä! Muistakaa juhlia, me ainaki Marjon kanssa tehdään niin. Mutta tämä herra löytyi Walmartista. Jumaleissön oisko vähän hieno! Ihan mieletön ja se vielä äänteli. Toi on oikeesti oikean lapsen kokonen. Kyllä sisustus ois hieno jos tuo ois mun huoneessa joskus. Se on ehkä vähän liian iso kotiin tuotavaksi, harmillista.

Otin muistoksi vielä kaverikuvan.

Eilen oli pitkästä aikaa taas ihana sää! Satanu pari päivää niin ei ole oikein ulkona käynyt. Eilen taas lämpö nousi, en edes tiedä paljon oli ja istuskeltiin vähän koulun luona. Vaikka kaikki näyttääki hieman kuolleelta niin on tämä paljon parempi ku kuukausi sitten. Lumen alta on kyllä tullu esiin yllättäviäkin juttuja, löydetään aina uusia penkkejä ja ihme taideteoksia mitä ei olla aikasemmin nähty.

Syy ulkoiluun oli tämä. Ollaan haaveiltu McFlurrysta jo piiiiitkään. Kaksi kertaa ollaan yritetty: ekalla kerralla lähi-Mäkistä oli loppunu maito, toisella kertaa oltais haluttu vain pääsiäiskermamunalla maustettua Flurrya mutta se oli loppunut. Nyt sitä ei enää kyllä ollut eilenkään, mutta itse otin Nestle. Ja voi helvetti miten hyvää! Ah, että. Tuo koko on muuten regular. Se mitä te Suomessa syötte on täällä snack size. Hauskinta ikinä, että sai edes valita koon. Oli kyllä niin hyvää, se tuoksu oli mitä ihanin ja maku suussa sulavin. Siellä oli suklaa hippuja ja suklaakastiketta seassa, m-m-mmmmmm.

Sitten siihen mitä olen tässä koonnut jo pitkään eli taas ruokaa! Kauhein ensimmäisenä.

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa KFC:ssä. YÖK! Miten voikaan olla niin kauheeta. Onneksi tuo makso vain $2,99 niin ei menny ihan rahat hukkaan. Ranskalaiset oli rasvasia, mutta toiseksi paras osa ateriaa (limsa siis ykkösenä). Mutta tuo kana! Siis hyi yök sitä rasvan määrää mikä suuhun tuli ku sitä söi. Tuo nahka ei ollu yhtään rapeaa, vaan rasvaista ja löysää. Kana ei maistunu ollenkaan hyvälle, oikeastaan ei millekään. Ihan kauhee ruoka ja nyt tiedän, ettei sinne tarvi mennä enää koskaan. Älkää tekään, tai no kaikkeahan kannattaa kokeilla kerran, siksi minäkin menin sinne. Tehty ja ymmärretty, mitä Kanada-Hanna tarkoitti puheillaan ja sillä ettei halunnu syödä mutta istui kyllä vieressä.

Tulen laittamaan lasivarastoni uusiksi kun pääsen kotiin. Tämä oli ehkä kaunein astia ikinä, tykkään ihan liikaa. Tämä siis ravintolassa Montana's (jos nyt oikein muistan). Piti mennä Applebee's ravintolaan, mutta ystävämme Justin alko diivailemaan ja halus viereiseen ravintolaan.

Otin purilaisen. Ihan jees, ei mikään paras mitä oon syöny. Ranskikset oli aika nääh, mutta no ainaki sain ruokaa, eikä tarvinnu syödä Lutherin ruokalassa jotain kakka lammasta tai halal lihaa mitä onkaan.

Käytiin myös tyttöjen kanssa sushilla. MMMMMMMMM miten ihanaa oli. Siis ah, heti tuli vesikielelle. Nuo tötteröt oli tosi kivoja, niitä vois tehä Suomessakin (vaikka täällä oon syöny niin hyvää sushia, ettei Suomessa se varmaan enää maistu niin hyvälle). Maistoin mätiä (tietääkseni) ekaa kertaa, siis tuollasta hyvää mätiä mitä tuossa alemman rullan päällä on. Ja siis tosi hauska idea. Pöydässä oli paperilla menu, johon merkattiin määrällisesti mitä haluaa. Sait tilata mitä vain, kuinka monta vain, ja maksoit sen yhden hinnan. Eli siis vähän buffetti tavalla. Niillä vaan ei ollu pöytää mistä hakea, vaan ne oli ovelina päättäneet että jos tilaat liikaa, et syö kaikkea niin ne velottaa $1,5 aina yhdestä ylimääräisestä palasta. Eli siinä ei tullu otettua lautasta täyteen vaan tilattiin kolme kertaa eri satseja ja katottiin aina mitä tekee mieli ja mitä mahtuu. Mutta oli kyllä niin hyvää, täällä nää raaka-aineet on ihan parasta mitä voikaan olla. Vancouveriin sain kampaajalta sellasen vinkin että syökää siellä sushia ja sehän me tehdään. Siellä kuites on meri lähellä josta saa tuoretta kalaa niin miettikää se tuore kala vielä sushissa. Ah, ihanaa ruokaa, parasta ruokaa. Oon kyllä syöny niin erilaisia susheja täällä että vien Suomeen kyllä uusia ulottuvuuksia, joten eikun sushi bileet pystyyn!

Nyt ei tullu kyllä raamatun pitusta tarinaa täältä suunnalta. Mun pyykit on kuivurissa pyörimässä alhaalla, ne pitää hakea kohta ja sit pitää mennä lounaalle ja lähteä käymään Downtownissa ostaan viimisiä tuliaisia. Sitten tänään on meidän kerroksen tytöillä pizza bileet plus ajateltiin Hannan kanssa käydä vielä viimeisellä tiistai leffalla. En voi kyllä Suomessa enää mennä leffateatteriin ja maksaa 12euroa lipusta, koska täällä se on ollu niin halpaa. Aion kirjoittaa vielä tällä viikolla hieman aatteitani Kanadasta, poissalähdöstä ja kotiin plauusta. Siihen asti, rakastakaa Suomea niin paljon kuin minäkin sitä nykyään rakastan, se on ihana maa! Pusuja Suomeen, kuukauden päästä olen jo takaisin kotona ja teitä viihdyttämässä. (: