Ympäri mennään, yhteen tullaan

Se, mitä täällä ollessa on tehny eniten, on kävely. En tiedä oonko koskaan kävelly näin paljon, mutta samalla harvoin oon kulkenu linja-autolla näin moneen paikkaan. Mutta paras tapa tutustua uuteen paikkaan on kävellä. Ympäri, ympäri, ympäri. On tullu pyörittyä koulussa (en ole eksyny vieläkään), koulun ulkopuolella (vaikka koulun ympäri käveleeki varmaan kymmenes minsas, niin se tuntuu silti pitkältä matkalta), koulusta vielä vähän kauemmas ja varmaan Downtown on kauin minne tähän mennessä on päässy.

Tässä on Luther College. Minä asun täällä. Vähän se on tuolla puitten takana, mutta näkee siitä tärkeimmän eli se on vaalean ruskeeta tiiltä ja se on laatikon muotonen. Jos näette tuolla vasemmassa laidassa varjoja seinää vasten, minun ikkuna on siellä. Eli maisemat on mitä parhaimmat: seinä. Mutta eipä sitä tule paljoa ikkunasta ulos kateltua, syykin on varmaan aika selvä.

Siinä pari kuvaa koulusta. Ylempi on Archer Library, yksi rakennus näistä kymmenistä muista. Ja suomensitte oikein, se on kirjasto. Kerran yritin käydä ettimässä kirjaa yhelle kurssille, en tee sitä toista kertaa. Kirjat on jaettu kahteen eri kerrokseen aakkosjärjestykseen. Kuka vaan suomalainen ajattelee, että helppoa ku heinänteko. Mutta eih. Kirjoissa on joku koodi tai kymmenen sellasta. Sun pitää kattoa se eka tietokoneelta, mikä se on ja sitte ettiä se. Lopulta menin tiskiltä kysyyn. Eipä se hakemani kirja siellä hyllyssä ollukaan. Vaan täällä on Reserve-lainaus. Opettajat on laittanu kirjat varattavaksi vain kurssilaisille. Ne saa lainata kahdeksi tunniksi ja lukea vain kirjaston sisällä. Ei mikään paras vaihtoehto mulle. Eka kerta ku kävin hakeen kirjan pariksi tunniksi, heitin sen reppuun ja lähin käymään postissa. Huomaan postissa, että kirjassa on kiinni tarra "vain kirjasto käyttöön". Palautin kirjan lähes vähin äänin, paitsi ovella olevat varashälyttimet ilmotti minun saapumisesta kirjastoon. Great...

Alempi kuva on kauempaa. Siellä näkyy College West, North/South Residences ja vähän Riddell Centree.

 Tässä on kukkula. Se on yks harvoista tässä kaupungissa. Taisin kuulla jostain, että kun sen päälle menee niin näkee toiselle kukkulalle Reginassa. En oo vielä päässy käymään, mutta sekin tulee varmasti hoidettua.

Puu.

Mulla oli paljon paljon paljon muitaki kuvia tästä koulun lähialueista, mutta mun kamera ja kone ei suostu yhteistyöhön tai mun kone ei vaan tykkää niistä (tää kone muokkaa mun kuvat itestään). Tässä lähellä on Wascana Lake, jonka ympäri pääsee käveleen, jonka ympärillä on kaikkea hienoa. Ja tältä puolelta järveä näkee toiselle puolelle, missä sijaitsee Downtown.

 Täällä on paljon omakotitaloja. Tai kai ne niiksi luetaan, mutta kaikki talot on tosi lähellä toisiaan. Nuo talot näytti vaan niin kivoilta. Yritän päästä ottaan lisää kuvia taloista, koska ne on tosi hienoja ja söpöjä täällä. Täällä yliopiston suunnalla enimmäkseen onkin pienempiä taloja. Siksi lisäänkin kuvan kerrostalossa, joka taitaa olla melkeen ainut lähistöllä. Se ei jotenki sovi tänne ku se vaan tönöttää yksin. Muualla kyllä löytyy enemmänki, mutta on vaan niin omituista nähä yks kerrostalo.

Kirkoista kerroinki jo joskus aikasemmin. Tässä on yks niistä miljoonasta täällä. En muista minkä uskontokunnan tai seuran tai minkä musiikkityylin kirkko oli, mutta katto on hauska. Noin puolen tunnin kävelyllä kirkkoja saattaa tulla vastaan neljä viiskin. Tämä ei ole kaikista hienoin, olen nähny keskustassa yhden tosi upeen näkösen, mutta oon aina istunu bussissa ni ei ole ehtiny ottaa kuvaa.

Walmart. Tiedän, että se on vaan kauppa, mutta nyt siellä on oikeesti käyny eikä vaan nähny telkkarista tai leffoista. Helevetin iso! Siis huh huh. Seki on yks maratoni ku kävelet sen läpi. Siellä on siis kaikkea ja kaikki on isoa. Ostin sieltä repun, se oli tosi kiva. En haluais paljastaa, mutta sieltä tuun ostaan joittenki tuliaiset, koska siellä on kaikkea! Mutta pakko sanoa, että Safeway ruokakauppana on paras.

Downtown.

(Todistusaineistoa, että Kanadassa ollaan) Downtown sijaitsee melko lyhyen bussimatkan päässä täältä yliopistolta. En ole vielä nähnyt puoliakaan alueesta, koska se on aika iso. Mutta tuo (kai) on se pääkatu. Siinä on tullu seistyä monen monta kertaa linkkua odotellessa (joskus jopa aika kovassa pakkasessa). Tuon varrella on myös Cornwall Centre eli yksi ostoskeskuksista. Mulle selvis ihan vasta, että jossain tien toisella puolella on toinenki! Jossain tuossa lähistöllä on puisto, mikä pitäis käydä chekkaan. Siellä on myös sarjakuvakauppa, minne on ihan pakko päästä pian! Seikkailtiin tuolla alkuviikosta ku yritettiin selvittää saadaanko me ajaa autoa suomalaisilla ajokorteilla. Ja käytiin vuokraan auto... En kerro kaikille vielä minne, mutta winter break lähestyy nopeasti...

Oon tutkaillu netistä ja useista esitteistä, mitä tässä kaupungissa pitäis tehä. Monilta kuullu, että tää on ihan tylsä paikka ja ei täällä oo mitään. Mutta minäpä en sitä uskonut enkä usko koskaan! Oon selannu monet esitteet, guidet ja nettisivut ja löytäny vaikka mitä. Yksi niistä on nyt käyty chekkaamassa nimittäin Science Centre! Päästin sisäisen lapseni valloilleen ja pidin hauskaa. Harmi, etten voi näyttää kaikkia kuvia, mitä se sisälsi, mutta onneksi jotain voin näyttää.

Siellä oli niin paljon kaikkea. Oma suosikki oli alue, jossa sai tehä saippuakuplia. Oli sellanen iso rengas, josta tuli pitkä ja iso kupla. Sitten oli isompi, jonne itte mentiin seisomaan sisään, vedettiin narusta, iso vanne nousi ja nosti samalla saippukuplaa ylös. Sain omani nousemaan varmaan pään korkuudelle. Tosi siisti! Siellä oli ötökkä-puoli. Oisin halunnu nähä lepakon, mutta se tais olla poissa. Hämähäkkejä, käärmeitä, liskoja, kaikkea yökkiä. Paljon sai testata miten tornado syntyy, kaikkea sähköstä ja niin paljon kaikkea kolmessa kerroksessa. Siellä oli (totta kai) jääkiekkotiedettä; kuinka kovaa juokset, kuinka kovaa lyöt kiekon, kuinka kova sun puristusote on, tasapainoilua jne. Siellä oli myös oikea pöllö. Sen nimi on Bubo ja aivan mahtava eläin varsinki ku näki lähempää. Raukka eli aika pienessä häkissä..

Käytiin myös kattoon 3D-elokuva Kenian eläimistä. Ihan siisti, en vaan tykkää niistä 3D laseista. Onhan siellä tosi kauniita ja mahtavia eläimiä. Ihan cool ja mielenkiintonen.

Mutta olihan se aika lapsille tehty paikka, mutta sopii myös meille aikusille lapsenmielisille. Väsytti kyllä sen reissun jälkeen, mutta onneksi käytiin.

Yks mun ehdoton suosikki tässä kaupungissa on Rainbow Cinema ja erityisesti tiistaisin. Kaikki leffat maksaa $2,50 eli euroissa jotain 1,70! Niin halpaa perhana. Mut löytää siis sieltä joka tiistai. Ja ku Suomeen tuun takas niin oon kattonu jo kaikki leffat niin leffailtoja ei mun kanssa kannata suunnitella. Mun elämä täällä koostuu hyvin paljolti elokuvista. Katotaan koulussa jokaisella kurssilla jokaisella tunnilla yks leffa eli koulussa jo noin neljä leffaa viikossa. Sitte jos tiistaisin pääsee halvalla ni viis leffaa. Ja joskus vapaa-ajalla on kiva kattoo leffoja, niin ehkä maksimissaan kymmenen leffaa viikossa, heh heh.

Nyt on kuites koulun todellisuus iskeny päin naamaa. Jätin jo yhen kurssin pois, koska se oli totaalisen väärä kurssi mulle. Aihe ihan kiva, mutta ne englannin sanat mitä siellä käytettiin ni pfiu meni ohi multa. Otin sit helpoimman kurssin, mitä löysin, tilalle. Peruskurssi, minkä asiat oon käyny jo monta kertaa läpi, mutta ainaki pysyn perässä kurssilla. Helevetisti on tehtävää, paljon luettavaa ja pitää valmistautua samalla kaikkiin kokeisiin. Tähän mennessä tehtyä on kolme kymmenestä päiväkirjasta, yks kymmenesta reading notesista ja hemmetisti lukenut. Kävin jopa lauantaina kirjastossa lukemassa, mitä hemmettiä mulle on tapahtunu?!

Näihin kuviin ja tunnelmiin (pitäis lukea ja kirjottaa lisää, mutta ei enää tänään), muiskis Suomeen kaikille!

Ensimmäinen viikko takana

Parin tunnin päästä tulee täyteen viikko saapumisesta Reginaan. Onhan tää ollu yhenlainen viikko.

Opiskelen siis University of Reginassa. Hemmetin iso koulu, monta eri alaa ja monta eri rakennusta. Nyt alkaa pikku hiljaa oppimaan nopeimmat reitit sinne minne haluaa tai koska ei halua kävellä ulkona niin mistä pääsee nopeiten sisään. Pakkasta viikko sitten oli välillä se -50, mutta nyt se on laantunut hyvin paljon. Tänään tais olla -16 tuulen kanssa. Täällä puhuu mieluummin asteista tuulen kanssa, koska jos katot säätiedotusta, että -6 ja lähet ulos kevyemmissä vaatteissa, ni tulet jäätymään. Siihen pitää lähes aina lisätä (tai vähentää, miten se nyt meneekään) -10, että liippais edes lähelle.

Pari kuvaa koulusta. Alempi kuva on Riddell Centre, missä mulla on 3/4 luennoista. Ite ku tulee ammattikorkeakoulusta yliopistoon niin onhan tää tosi vaikeeta. Mulla on koulua vain maanantaisin ja torstaisin, mutta jumalauta niissä on työtä. Oon alottanu vasta kaks kurssia (kaks muuta alkaa maanantaina), molemmat on kyllä melko rentoja opetukseltaan, koska katotaan joka päivä leffoja. Mutta se muu kirjotustyö sitte vapaa-ajalla. Nyttenki pitäis kirjottaa päiväkirjaa, joka vaaditaan jokaisen luennon jälkeen. Pitäis lukea kirjoja, yks on hirveän paksu ja kahta kirjaa en ole edes vielä hankkinu. Käytin jo kahteen kirjaan 80dollaria. Onneksi täällä voi myös lainata, ostaa käytettynä tai vuokrata. Minä en pysty vuokraamaan, koska en omista luottokorttia, mutta katotaan jos käytän jotain luottokortillista hyväkseni. Tuon ison kirjan oisin siis voinut vuokrata, mutta kun ei mulle jostain syystä sitä korttia annettu.

Nyt on tullut tutustuttua hieman tähän koulun ympäristöönkin. Käytiin kävelyllä tuossa Wascana Laken rannalla ja tänään etsittiin lähimmät kaupat sun muut (eli siellä on Mäkki, posti, muita ravintoloita ja pieni kauppa). Kyllähän täällä on vaikka ja mitä, mutta koska mistään ei saa karttaan niin ei sitä kehtaa lähteä eksymäänkään.

Nämä kuvat siis Wascana Laken ympäriltä. Oli hieman sumuisen sää niin ei saanu hirveästi otettua kuvia, koska kuulemma siinä jossain ois ollu kukkula! Mikä on täällä vähän ihme, koska tää on yhtä flättiä koko paikka. Onhan sitä tullu käytyä hieman muuallaki. Täällä harvoin kannattaa lähteä kävellen mihinkään, koska linkkuja menee koko ajan ja melko helposti. Taksitkaan ei oikeasti maksa paljoa, joten niilläkin liikkuminen on helppoa, mutta niiden tilaaminen ilman kanadalaista puhelinnumeroo on aika vaikeaa.

Käytiin Hannan kanssa tiistaina seikkaileen Downtownissa, mistä kerroinkin. Keskiviikkona haluttiin oikeaan ruokakauppaan. Niitten löytäminen oli aluksi aika vaikeeta, mutta löydettiin netistä Sobey's niminen paikka. Päätettiin lähteä käveleen sinne. Käveltiin ehkä maksimissaan 10minuuttia ja oli pakko kääntyä takas, koska oli liian kylmä, tuuli oli ihan kamala ja molemmat heti ihan jäässä. Jäipä seki sitte näkemättä. Muistettiin, että keskiviikkosin koululta lähtee ilmanen kyyti Southland Malliin, joten päätettiin mennä sillä.

Tämä bussi vei meidät perille. Ihka oikea school bus! Oli hieman hyppivä kyyti, mutta olihan se aika siistiä. Sisälle ku päästiin niin jessus mikä paikka! Paljon parempi ku mitä Downtownissa. Siellä oli useita vaateliikkeitä, ostin jopa yhden paidan viidellä dollarilla, paljon kaikkea, en edes muista kaikkia enää. Ei ehditty kuitenkaan kiertää kaikkia, koska päätettiin lähteä ekalla linkulla takaisin. Joten mentiin ruokakauppaan: Safeway. Mieletön! Siellä oli ihan kaikkea, enkä edes ehtiny nähdä koko kauppaa, oli se sen verran iso. Hedelmä ja vihannes tarjonta oli valtava niinku kaiken muunki. Ehin jo iloita, että siellä myytiin sushia, mutta se olikin huono merkkistä.

Nää ihanat rainbow cupcaket pisti silmään. Siellä oli hirveesti kakkuja, kaikenlaisia. Mutta se on jo pakko sanoa, että täällä on kaikki suurempaa. Näkisitte ne voipaketit, mehu- ja maitokannut. Sitten otan kuvan ku löydän mun kokosen paketin vaikka muroja tai karkkia, onneksi ei oo vielä tullu vastaan. Mutta aiotaan mennä ensi keskiviikkona vähän pidemmäksi aikaa niin ehtii käydä kaikki liikkeet paremmin läpi. Tiesittekö, että Canadian Tire ei ole rengaskauppa vaan sellanen kodin sekatavarakauppa? Minä en tiennyt.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, meidän koulussa on siis oma baari. Sen nimi on The Owl. Käytiin keskiviikkona siellä juomassa yhdet ja istuun vähän aikaa. Minulle, joka kuluttaa lonkeroa hyvin paljon, tämä on suuri haaste. Vaikeaa valita, mitä sitä jois. Eka tuttu juoma mikä iskee silmään. No, juodaan sitte Smirnoff Icea. Siideriäkin on kuulemma tulossa, että sitä odotellessa. Tämäkin maa on aika kaljapainotteinen. Keskiviikkosin siellä saa kaljalasillisen (sellanen aika pieni, oisko kaks desiä) dollarilla. Mutta on se silti halpaa, ehkä mun on nyt pakko opetella juomaan sitä.

Eilen käytiin Hannan, Marjon ja Kathrinin kanssa elokuvissa. Meidän piti mennä kahdella bussilla ja sen takia myöhästyttiin päätetystä elokuvasta, The Secret life of Walter Mitty. Ehotin sitte, että mennään katsomaan Wolf of Wall Street. Teatteri sijaitsee muuten Southland Mallissa, en tiennyt tätä ennen kun tutkin asiaa netistä (eli hemmetin iso kauppakeskus). Koko paikka oli niin erilainen ku mihin Suomessa on tottunu. Ensin ostetaan liput tai siis paperin palat, millä päästään sisään. Sitte pitää ostaa herkut. Pyysin limsan ja popparit pienenä, limsa oli melko pieni, mutta popparit oli kyllä melko massiiviset. Sitte oli vielä portit, mistä pääsi läpi lipulla ja sitte siitä suunnata yhteen teattereista. Tosi mukavat tuolit, mutta äänentoisto oli aika isolla. Ja valkokangas oli paaaaljon isompi. Hieman hämmentävä leffa, mutta pidin. Hyvin tehty. Alan varmaan tän reissun jälkeen turtuun elokuvien kattomiseen, jos katon koulussa joka luennolla yhen ja sitte vapaa-ajalla. Se oli halpaa, 9dollaria eli noin 6euroa.

Nyt alan lukemaan koulutehtäviä. Minulla 905-sivunen kirja nimeltä Film Theory & criticism, wuppiduu, en jaksa odottaa, että ehdin lukea tuon neljässä kuukaudessa.

PS. Ainaki Lapissa on nyt kylmempää ku meillä täällä, lällällää.

Orientation day

Ensimmäinen päivä koulussa. Ei tietenkään ollut mikään peruskoulupäivä. Innokkaana oppilaana päätin lähteä hyvissä ajoin koululle eli otin siis eksymisvaraa. Vissiin osaan kuitenki olla aika hyvä suunnistaan ja hyvä karttojen kanssa, koska löysin täysin oikeaan paikkaan. Mikä täällä välillä tuntuu ihan mahottomalta.

 Tässä on meidän koulun kartta. Keltaset on rakennuksia. Minun kouluani on nuo ylemmät ja kun kävelet koko koulun toisesta päästä toiseen päähän, on kuin olisit maratonilla. Nyt tarvis sen askelmittarin. Mutta löysin kuitenkin Riddell Centren (kyllä, Centre, niin ne sen täällä Kanadassa kirjottaa, ei center) ja Multipurpose Roomin, jonne meidän käskettiin tulla. Siinä hieman avuttomana ja yksinäisenä seisoskelin ja odotin, koska pääsis nurkkaan istuun. Olin jopa niin nössö, että vaikka kuulin mun viereisessä porukassa puhuttavan suomea, niin en vaan uskaltanu, onneksi en oksentanu. Kuitenki, ekana meidän ohjattiin ottaan aamupalaa. Ihania hedelmiä, mansikoita, pan cakes (unohin ottaa vaahterasiirappia) ja muuta. Meidät ohjattiin pöytään omien alojen mukaan. Alumnit (vanhemmat opiskelijat) eivät osanneet ees sanoa missä oli Fine Arts-pöytä. Löysin kuitenki. Olin eka. Aloin syömään. Sain syötyä. Edelleen yksin pöydässä. Joku alumni kävi jossain vaiheessa sanomassa, että "ei hätää, kyllä teitä on enemmänki, eiköhän ne kohta tule". Ei, istuin vielä pitkään yksin. Sitte samaan pöytään istuu vanhempi ja nuorempi miesvaljakko. Eivät tietenkää istu mun viereen vaan jättävät kohteliaasti yhen penkin väliä. Aloin miettiin siitä vanhemmasta, että ei ny oo helevetti totta, jos kaikki tän alan opiskelijat on tuota ikä luokkaa. Myöhemmin selvis, että se oli brassi opiskelijan isä, joka toi poikansa turvallisesti paikalle ja oli mukanakin jonkin aikaa. Lopulta mua vastapäätä istu Minkyu, hemmetin mukava heppu. Alunperin Koreasta, mutta oli saanu jonku osittaisen kansalaisuuden Kanadaan. Sen kanssa tuliki juteltua ihan kaikesta, koska se opiskelee ihan samaa alaa. Hän oli siis alumni, ei uusi opiskelija. Lopulta meitä uusia oli minä, brassi Wagner ja muistaakseni Nigeriasta Anthony. Meidän pöytään tuli myös jamaikalainen Safiya, mutta se ei tainnu opiskella meidän alaa, en saanu selville.

 Me kaikki saatiin omat swag bagit. Siellä oli kansio, pipo, kynä ja tuo vihreä on siis vesipussi tai jotain sinne päin. Meillä oli myös nimilaput kaulassa, että meidät varmasti tunnistetaan uusiksi. Paljon siellä puhuttiin ja höpötettiin. Pelattiin vähän bingoa (siis ihan oikeesti, mutta vain että "etsi amerikkalainen"), kierrettiin koulua (sillo meidän oma pieni porukka vähän läheni) ja tutustuttiin. Meillä oli myös scavenger hunt ja minä oikeasti juoksi koko helevetin koulun ympäri. Ei enää koskaan, vieläki särkee jalkoja. Mutta tultiin kolmansiksi, sain kynän ja pinssin wuppiduu. Paljon paljon puhetta ja paljon paljon paljon tietoa kaikesta. Mutta ainut mitä mulle jäi päähän, oli ku jostain Intiasta tänne muuttanu opettaja kerto saaneensa sakot ylittäessä tietä väärästä paikasta. Hyvä päivä. Puhuin myös ekan kerran ekan suomalaisen kanssa.

Nyt olenki sitte viettäny yhen vapaapäivän ja huomenna on uus. Mulla on seuraavat neljä kuukautta vain maanantaisin ja torstaisin koulua. Että viis vapaapäivää viikossa. Pitää varmaan oikeesti lähteä käymään koulun kuntosalilla, että sais edes jotain tekemistä tai muuten kuolen tylsyyteen. Yritin tänään käydä ottaan yhen kurssin lisää, reipas opiskelija kun olen, niin eivät antaneet. Sanoivat, että oot hullu jos otat. Sitte ne kerto vähän enemmän miten Kanadassa hommat hoidetaan ja oisin voinu ottaa yhen kurssin pois. Helevetti varmaan joka kuukausi koe, jokaiselta kurssilta, että valmistaudutaan final exameihin, paljon esseitä ja aineita ja vissiin vielä jotku perkeleen lopputyöt jokaisesta. Vaadin Suomessa, että mun saamat opintopisteet tuplataan vielä kerran. Kävin myös hoitaan muitakin bisneksiä koululla eli hain itselleni kortteja.

 Just olin kävelly koulun toisesta päähän ja heti piti istua koppiin kuvattavaksi. Onneksi tuosta ei saa paljoa selvää, mutta tukka ihan sekasin, ihan hikinen ja lasitki tipahtamassa päästä. Toinen on bussikortti, että pääsee kulkemaan koulun ulkopuolellekin. Vaikka ei sitä välttis edes tarvis, näkisitte sen määrän kahviloita ja ruokapaikkoja koulun sisällä, että huh huh. Siellä on Tim Hortonsit, Starbucksit, Quiznos ja niin paljon muita, että ihan pahaa tekee sen rasvan määrästä. Yritän jossain vaiheessa saada kuvia sieltäkin niinku koko kaupungista, että näette tekin tämän ison maailman. Meidän koulussa on myös oma baari, The Owl. Oi kyllä vain, ihan sellanen jossa tarjotaan alkoholia. En oo vielä päässy kokeileen kuinka aikasin ne tarjoilee, mutta eiköhän se tule selvitettyä pian ku kurssit alkaa. Meidän koulussa on myös oma kuntosali, uimahalli, teattereita ja mun pelastus eli koulun oma apteekki.

 Jos näillä ei kurkkukipu lähe ni ei sitte millään. Strepsils oli sellanen varma osto, mutta tuo Benylin. Se on punasta töhnää, vähän niinku yskänlääkettä, mutta täällä se on jänkimpää. Ja tujumpaa! Hitto vie, nenä ja silmät heräs heti, mutta ei se kyllä kurkkua puuduttanu niinku lupas. Toivotaan, että alkaa tehoamaan ku otan toiset hömpsyt.

Selasin kalenteria, jonka sain koululta. Pakko kertoa muutama hauska asia sieltä.

Helmikuun toinen päivä on metsämurmelin päivä (Groundhog day). En haluais törmätä pimeällä kujalla...

Täällä ystävänpäivän lisäksi vietetään Singles Appreciation Day. Kerranki mulle sopiva päivä!

Toukokuun neljäs päivä on Star Wars day. Harmi, ettei mulla ole enää sillo koulua, haluaisin tietää pukeutuuko ihmiset tälle päivälle teeman mukaisesti. Ekaa kertaa pääsen myös kokemaan Saint Patrick's dayn, harmi ettei mulla ole vihreitä vaatteita.

Käytiin tänään Hannan kanssa seikkailemassa. Hanna on myös Suomesta, mutta opiskelee eri puolella. Päätettiin lähteä Downtowniin. Se ei ollukaan aluksi niin helppoa.

Bussi aikatauluja oli kymmeniä. Yhtään ei ollu selvästi kirjotettu Downtown - University. Ei nuista lopulta ollu mitään apua. Käveltiin pysäkille, Hanna kysy rohkeana joltain naiselta apua ja apuahan siitä oli. Linkkuun ja matkaan. Päädyttiin Cornwall Centreen. Ei mikään mahottoman iso kauppakeskus, mutta sellanen sopiva, että jakso kiertää. Näin Searsin. Halusin sinne. Yks hemmetin Halpa-halli. Saattais sieltä jotain löytää jos oikee ettis, mutta nääh. Se on pakko sanoa, että onhan täällä halpaa. Samat kuulokkeet, jotka mulla on, jotka on ostettu Suomessa varmaan jollain 60€, makso täällä joku 30dollaria, eli nopeesti noin 20€. Enkä tietty voinu minäkään pitää lompakkoani kiinni. Saanko esitellä:

Mun uudet kengät! Hei, täällä on miinus VIISIKYMMENTÄ astetta, ei mun kengillä kovin pitkälle pötkitä. Nämä ihanat löytyivät Skechersiltä aivan mielettömään hintaan: 28€! Ja mukanani ollut kenkäekspertti näki heti, että hyvät kengät ovat. Onhan ne kuites Ausseista asti tulleet eli kotiin, ei hätää, en ostanu huonoja kenkiä taas.

Kauppa, jossa me vietettiin eniten aikaa oli Drug Store. Ja ei, siellä ei myydä huumeita, niille jotka eivät ymmärrä. Siellä myydään lääkkeitten lisäksi kaikkea! Vihdoin, siis viiiiihdoin, sain shampoota ja hoitoainetta! Tässä ku on pari päivää pessy itteään pienellä putkilolla shampoota, niin ah että olin ilonen. Sain ostettua myös ihorasvaa. Onneksi, koska iso alko jo vähän huutaan, että kuivuu pois jos ei tule kosteutta. Tulihan sitä ostettua iso kassillinen kaikkea, nyt ei pitäis puuttua mitään ainakaan vähään aikaan. Oli siellä myös ruokaaki, mikä vähän yllätti. Vaikeinta oli ostaa vaatteille pesuainetta. Koskaan joutunu ajattelemaan, että mikäs se on englanniksi. Toivotaan, että osuttiin oikeaan koska ostettiin detergentiä. Ainaki käännös sanakirja lupaa hyvää. Sen näkee sitte ku on pessy jotain.

Huomenna uusi seikkailu kaupungissa, jota ei tunne. Tässä on kuitenki ensimmäiset kolme päivää ollu vain asuntolalla ja koululla, niin olihan se aikaki. Ja mikäs tässä on vapaapäivänä muuta ku vaan lähteä. Huomenna etitään jotain uutta aluetta ja yritän ottaa turisti moodin päälle, että saisin kuvattua tätä kaupunkia jonkin verran, että teki näkisitte siellä Suomessa vähän lunta. Huomenna luvattu -15astetta, mutta tuulen kanssa -42, repikääs siitä. Mulle ei kannata enää koskaan vinkua kymmenen asteen pakkasessa prkel. Täällä päin asuu rautasia ihmisiä jumakauta. Henna kiittää ja kuittaa. Pusuja!

Ei tämä olekaan niin pelottavaa

Olen perillä. Istun asuntolan huoneessani. Nukuin hyvin ensimmäisen yön.

Onneksi selvisin Helsingin lentokentältä. Yritin nukkua penkillä, mutta ei se oikeen onnistunu. Jossain vaiheessa viereen istu mies, joka haisi tosi vahvasti viinalle. Jossain vaiheessa penkki heilu jotenki omituisesti ja kurkkasin luomien alta niin siihen se mies sitte päätti oksentaa! Karkas totta kai paikalta, mutta jätti hirveän hajun jälkeensä. Päätin vaihtaa paikkaa. Lopulta ku sain vähän nukahettua niin baggage drop outti aukes ja pääsin odottaan lentoa sisäpuolelle.

Helsinki-Munchen.

Kone täynnä saksalaisia! Apua... No ei, kiva lento oli. Aloin vaan liian usein kikattaan ku ne kuulutti jotain saksaksi, koska se vaan kuulostaa niin hölmöltä. Tosi omituinen snacki oli kyllä: pinaatti-feta ja tomaatti-linnun ruoka jotku pyörykät. Söin kyllä molemmat ku oli niin nälkä, mutta ei ne kovin hyvää ollu. Pinaatti kyllä yllätti, mutta linnunruoka-pähkinä-jotkut vähän hämäs.

Munchenin lentokenttä. HUH HUH! Ihan mieletön! Mutta lopulta melko helppo kulkunen. Ajattelin, että eksyn, mutta en onneksi. Kuvittelin, että oisin ajan kuluksi käyny vähän shoppailemassa, mutta harmi ku rahat ei riitä Guccille, Hermesiin, Bvlgariin tai muihin sen sellasiin. Sen päätin siellä ollessani, että sitte ku alan menestyyn ja alan saamaan rahaa, mie ostan itelle Mulberryn salkun. Ai että ne oli hienoja.

Tämä nauratti pientä lappilaistyttöä hyvin paljon. Kentällä oli siis kahvila (en tiedä mitä brot tarkottaa) ja nimi nyt vaan vähän nauratti. Harmi, että Spa oli siellä kiinni, ois ollu vähän ihana saada joku jalkahoito siinä välissä. Kävin myös vähän herkuttelemassa eli sushilla. Voi että oli hyvää! En oo koskaan syöny niin hyvää sushia. Ja söin koko paketin puikoilla. Saivat työntekijät siinä varmaan hyvät naurut ku kattovat minun räpellystä.

Kävin vaihtaan Saksassa rahaa. Haha, Kanadan dollarit on ku jotain leikkirahaa. Ihan erilaisia enkä edes tiedä keitä nuo hemmot nuissa on.

Munchen-Toronto.

Edessä oli yhdeksän tuntia istumista. Osasin pelätä jo valmiiksi, koska yksikään aikaisempi lentoni ei ole kestänyt näin kauaa. Sain onneksi käytäväpaikan, mutta koneen keskeltä. En siis ole vieläkään nähnyt Atlanttia. Hieman tuli kateelliseksi ku käveli vip-puolen ohi omalle puolelle. Niillä oikeesti oli sellaset omat kopperot, jossa oli iso penkki ja pienempi jaloille. Niillä oli isommat ruudut ja vaikka mitä parempaa ja enemmän.Ekaa kertaa olin koneessa, jossa oli pienet ruudut selkänojissä, joista pystyi katsomaan elokuvia tai tv-sarjoja. Itse katsoin heti We're the Millers, aika huono, sitte aloin kattoon Runner Runner, mutta nukahdin heti alussa, joten se jäi katsomatta. Kuuntelin myös Kings of Leonin uutta levyä, mutta siinäki taisin kuulla ekan kappaleen ja olin nukahtanu. Yhtä voin suositella komedian ystäville sinne suomeen: sarja nimeltä Hello Ladies. Katoin kaks ekaa jaksoa ja piti ihan pidätellä naurua. Steve Merchant on vaan niin mahtava! Jossain puolessa välissä lento alko menemään minun osalta huonompaan suuntaan. Tuli aivan hirveän kamala olo, onneksi en oksentanu. Kurkku meni kipeäksi, oli kylmä ja oli kuuma, joten aloin epäileen kuumetta. Pää oli myös ihan sekasin, en edes osaa kuvailla sitä oloa. Ehkä vähän niinku pää ois täyttyny liialla ilmalla. Siinä samalla yrittää pitää korvat auki, että kuulee jotain eikä sekoa siitä surinasta. Ruokaa ja juomaa tuputettiin koko ajan. Alkumatkasta se ei haitannu, mutta sitte ku oli huononi niin toivo vaan että ei enempää. Jäi hyvännäkönen kana wrappi syömättä. Pelottavaa oli ku kuulutettiin tullaus lapuista. Oon kattonu ihan liikaa tulli-ohjelmia, varsinki Aussien. En vieläkään tiedä täytinkö sitä aivan oikein, mutta ainaki pääsin läpi tullista. Yhdestä asiasta piti kysyä lentoemakolta apua, koska en ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin. Akka luuli minua saksalaiseksi! Alko vaan höpöttään saksaa niin nopeesti etten saanu aluksi sanaa suusta. Sitte vain pudistin päätäni että se hiljeni ja sanoin että englanniksi kiitos. "Tuotko maahan tuotteita myytäväksi?" Miksi ne ei voi kirjottaa siihen just noin vaan jotain "I have unaccompötötötötöö goods". Onneksi en merkannu siihen kyllä, koska eka luulin että meinaakohan tuo karkkia. No mutta onneksi se lento päättyi lopulta ja pääsin liikkumaan ja herätteleen takamuksen tähän maailmaan.

Toronton kenttä. HUUH HUUH! Valitettavasti en ehtiny ottaa yhtään kuvaa, koska oli hieman kiire päästä seuraavalle lennolle. Aikaa siis vaihdossa oli tunti ja 45minuuttia, mutta oisitte nähny sen kierroksen mikä piti tehä! Ensiksi tietenki vessaan, mikä oli kyllä kans ihme kokemus. Miksi kanadalaisten pöntöt on niin pieniä? Siis sitä meinaan, että se vesi on niin lähellä että varmasti joku pienempi ois kastellu perseensä siinä. Sitte ettiin viideltä isolta näytöltä mistä oma lento lähtee. Etin ja etin ja etin eikä löytyny. Sitte huomaan, että kohteet on aakkosjärjestyksessä. Hyvä minä. D36. Jatkuu. Käytäviä ja mutkia ihan hirveesti. Näen alas missä on kahvilat ja myymälät ja ihmisiä. Holy shit ku on iso! Varmasti pinta-alaltaan isompi ku Lappi yhteensä. Päädyn johonki passin tarkastukseen. Joku tulee viittoon mulle että "Canadian residences" ja yrittää työntää mua sinne. Pelkkä "no, no" riittää ja se työntää mut toiseen jonoon. Helvetin pitkään sellaseen, mutta sitte siihen tulee joku mies kyseleen ja puolet jonosta on kanadalaisia. Jopa minä ymmärsin tän jutun eikä englanti ole edes mun äidinkieli. Tiskille passin kanssa. Hirveä litanja kysymyksiä: miksi tulit Kanadaan? Mihin kaupunkiin menet? Mitä opiskeleen? Kauan olet? ja paljon muita. Näytin parit paperit ja sain mennä. Matkalla näytin tullauslapun varmaan viis kertaa. Päädyin sitten hakemaan laukkuani. Ensinnäki siellä oli varmaan 20 eri hihnaa. Sitte satuin melkeen vahingossa oikealle ja aika nopeesti se laukku sieltä sitte tuliki. Sitte seuraan kylttejä jatko lennoille. Nyt multa otettiin tullauslappu pois, en kyllä ymmärrä mitä ne sillä ees tekee. Sitte uuteen jonoon, jossa seiso tyyppi ja ohjeisti mennä seuraavaan huoneeseen. Jossa seiso seuraava tyyppi, kerto että jätä laukku tuohon hihnalle ja mene eteenpäin. "Eteenpäin minne?" "Portille" Hurrasin jo päässäni, että näinkö lähellä jo oonki. Muuuutta turha luulo, ei tietenkään! Seurasin kylttejä D-portille (tarkistin sen uudestaan koko ajan, koska unohin sen liian usein), hissillä ylös, käytäviä ja käännöksiä. Turvatarkastus. Ei taas! Uuteen jonoon. Se on aika hassua, että Kanadassa piti ottaa kengät pois. Tiedän, että niin tehdään mutta miksei Euroopassa? Hävetti kyllä vähän ku kengät alko jo löyhkään melko paljon vaikka pitiki kenkiä pois lennoilla. Tarkastuksen läpi ja nyt olin sisällä! Sitte ettiin porttia, ensin tietty tarkistus että mikäs portti se nyt olikaan. D36. Katot kylttejä. < Gates H - Gates C > Näin kaikkia muita paitsi D:tä. Pyörin ja pyörin ja päätin sitte kävellä H:n suuntaan. Löyty! Tuli niin Sherlock olo, teki mieli taputtaa selkään itteään. Jumalauta sitä kentän kokoa. Muista edes moneen liukuhihnaan hyppäs kyytiin. Ja se kauppojen määrä! Teki mieli jo mennä ostaan tuliaisia ku näki kaupan täynnä teetä ja kaupan nimeltä Rocky Mountain Candy Company. Menin hengaan portille, löysinki jopa oikean. Alko ärsyttään ihmiset, jotka ei osaa tulla ajoissa lennolle. Enkä puhu nyt edes omasta lennosta, vaan vierestä lähti Vancouveriin lento ja ne kuulutti samoja ihmisiä varmaan puol tuntia. Mutta sitte näin jotain yllättävää. Koska nämä jotkut ihmiset ei tullu lennolle niin siellä ootti ihmiset pääsevänsä sinne. Ne alko jostain listalta luetteleen nimiä ja ihmiset pääs lennolle. Sitte sinne jäi melko paljon vielä ulkopuolelle ja niille ilmotettiin, että yrittäkää seuraavaan joka lähtee plöö plöö aikaan. Tosi hyvä idea, miksei Suomessa tehä näin? Vai tehäänkö?

Toronto-Regina.

Nyt haluan kertoa vähän Reginan nimestä. Kuvittelin, että se sanotaan Regina, niinku monet teistäki varmaan sanoin. Mutta ei, ei todellakaan. Se lausutaan "Regaina" eli (anteeksi kielenkäyttöni) vähän niinku vagina englanniksi. Ja kun tämän yhteyden näitten sanojen välillä ymmärsin niin kyllähän alko taas kikatuttaan.

Kolmen tunnin lento ja oisin perillä. Huono olo ei ollu kadonnu mihkää, halusin vain nukkua. Kone oli paljon pienempi ku aikasemmat, mutta jalkatilaa oli enemmän ku muissa. Mun reppu ei edes mahtunu ylös. Nyt onneksi kuulu vain englantia ja ihanaa ranskaa, ja kuinka se ranska kuulostaa niin ihanalta ku se lausutaan oikein. Aloin kattoon Changeling-elokuvaa, mutta seki jäi sitte kesken ku nukahin. Harmittaa, vaikutti hyvältä. Heräsinki vasta ku laskeutuminen alko, yllättävää.

Onneksi matkaliput säily mukana koko matkan Helsingistä, yhellä ei nimittäis selvinny.

Regina.

Munchenin ja Toronton jälkeen Reginan lentokenttä vähän nauratti. Varmaan saman kokonen ku Rovaniemenki. Mutta toisaalta oli ihana vaan tulla ulos koneesta, kävellä vähän matkaa käytävää, rullaportaat alas ja siinä oli laukkuhihna. Otin laukun ja kävelin ulos. Hyi s****na! Helevetin moinen kylmyys iski kasvoille. Ihan kauheeta. Mihin se Toronton -5 astetta katos? Tästä järkytyksestä selvittyäni, otin taksin ja kerroin tarkan osotteen mihin haluan. Kattelin matkalla maisemia ja onhan tää hemmetin iso paikka! Olin niin shokissa, etten älynny ottaa yhtään kuvaa. Ajettiin pitkään omakotitalojen alueella, ihania joulukoristeita ja kivoja taloja. Tuli melkeen mieleen ku ois ollu Suomessa. Jossain vaiheessa älyän, ettei taksikuskikaan oikein tiedä mihin mennä. Lopulta se ajo mut rakennusten väliin, joissa luki Nort Residences ja South Recidences. Ajattelin, että no eiköhän tämä ole oikea paikka. Maksoin kuskille 17,70 Kanadan dollaria mikä on euroissa 12,30, hyvä hinta prkel, ajettiin me kuites joku vartti ja vähän päälle. Päätin mennä North puolelle. Ne ettii mun nimeä jostain pussukoista ja ei löydy. Näytän kalenterista nimen minkä sanoin taksissaki. Olen väärässä paikassa! Totta kai, niin mun tuuria. Ne huitoo mulle, että tuohon suuntaan. Lähen siihen suuntaan, lähen varmaan kymmeneen eriin muuhunki suuntaan ja en löydä. Helvetin iso ja painava laukku mukana, hemmetin kylmä, vasta satanu lunta eikä teitä oltu aurattu. Jossain vaiheessa teki mieli vaan istua hankeen ja itkeä, mutta päätin että kerranki oon iso tyttö enkä ala itkeen ja etin sen paikan vaikka kuolisin yrittäessä. Päädyin melkeen joka kulmasta takasin sinne North Residenceen ja piti keksiä mitä tietä en oo vielä kokeilla. Sitte löydän Luther Collegen. Olen lähellä. Kurkkasin sisään ja näin opastekyltin ja suoraan niin löytyy cafeteria. Katoin kartasta jo kotona, että se oli jossain siinä lähellä. Päätin kiertää rakennuksen. Ehkä sellanen kilsa ylimäärästä piti kiertää. Sitte nään oven jossa lukee Luther College ja siellä istuu ihmisiä aulassa. Päätin olla rohkea ja kysyä apua ennen ku oisin menny puun alle asuun. Avaan oven, kysyn missä päin Luther College Residences on. Vastaus "Olet siellä". Hitto mun ilme oli varmaan omituinen, ilonen, turhautunu ja kaikkea sekasin. Olivat tosi mukavaa porukkaa, auttovat mun laukun sisälle ja ohjeistivat soittamaan henkilön päästään mut huoneeseen.

Paikalle tulee tosi mukava jätkä, nimeä en muista, koska eilinen on yhtä sumua vieläkin. Mennään täyttään lappuja ja sitte tulee hetki jota pelkäsin. Maksaminen. Tiesin, että se pitää tehä saapuessa (eli maksaa osa vuokraa, damage payment ja petivaatteet) ja pelkäsin miten se onnistuu. Sitte vaan päätin, että no kokeillaan, ei ne mua kuitenkaa ulos heitä jos ei onnistu. Arvoin Visa Electronin ja Visa depitin välillä, päädyin depittiin ja se onnistu! Meni niin sutjakasti. Kiitos S-pankki hyvästä kortista! Ja onneksi siellä oli vielä rahaaki. Sitte vaan avain kouraan ja kattoon huonetta. Öööö ei mikään paratiisi mutta kyllä tässä neljä kuukautta asuu, asuinhan mie homeisessa kämpässäki puol vuotta.

Jostain kummasta syystä jokaisessa ovessa on Pokemon. Mutta tuo toimii, oon eksyny vessamatkalla jo liian monta kertaa ja vessa tosiaan on tuossa aika vastapäätä. Tää mun kerros tuntuu jotenki tosi sokkeloiselta ja siksi ehkä pysynki vielä aika paljon omassa huoneessa, pelkään, että eksyn tuonne ja näytän ihan tyhmältä tuolla pyöriessä. Kun avasin oven niin helevetti mikä sauna tää huone oli. Punapää (eli tämä mukava jätkä, joka otti minut vastaan) sano, että nää huoneet on aina niin jäässä, mutta nyt oli tainnu lämmitys mennä vähän liian ylös ja heitti jonku vitsin brasilialaisista, joita täällä kuulemma on paljon. Huone on aika vanhan näkönen, melko kulunu ja aika pieni. Mutta mie tykkään, varsinki mun oranssista pöydästä.

Tehtiin kuntotarkastus yhdessä. Toivon, että se näki tuon tuolin kunnon, koska oon ihan varma että tää menee rikki kohta.

Sänky ei ole mikään mukavin eikä täällä kai käytetä peittoja. Yöllä se oli vähän ongelma, koska tuo ilmastointi on ihan kauhea. Kun se ei oo päällä niin tulee kylmä melkeen heti, mutta kun sen laittaa päälle tulee hetkessä ihan helvetin kuuma ja mun nenä kuivuu saman tien. Eikä siinä ole mitään puoliväli mahollisuutta, harmi kyllä. Mutta kyllä tässä neljä kuukautta pystyy asumaan, ei ainakaan ole paljoa siivottavaa, koska en edes tiedä onko täällä välineitä millä sitä tehä. Luututa ei ainakaan tarvi wuhuu, koska täällä on kokolattiamatto. Pakko kertoa nuista lapuista joita saatiin, pääsin taas kikatteleen. Meille annettiin opas miten tulla toimeen, miten toimia ja olla mukava muitten asukkaitten kanssa. Siinä kerrotaan, että kaikilla on omat mielipiteensä, omat uskonnot ja mieltymykset, miten riidat selvitetään, pidetään ne kahden keskeisinä. Kuuleeko Tornio: mie lähetän tän teille postissa ku oon ite lukenu läpi :D Toinen lappunivaska oliki sitte vähän järkevämpi, siellä oli osoitteita ja numeroita ja ohjeita lähes kaikkeen, mutta myös tämä

Sivullinen tietoja kaikista kirkoista täällä! Eikä tuossa ole kuulemma edes kaikkia Reginan, vain ne lähimmät!
Hitsi mitähän minusta täällä tullaan ajatteleen, yhteenkään messuun en oo menossa prkel!

Haluaisin niin käydä kaupassa. Se tuosta info-paketista puuttu oli kartta! En tiedä missä on lähin kauppa, enkä todellakaan halua lähteä kokeilemaan onneani. Ulkona on jotain -33 pakkasta, mutta tuulen kanssa se on jotain -51. Että no thank you minä en ulos lähe seikkaileen. Pitää varmaan herätä huomenna hyvissä ajoin että löytää kouluun oikeaan paikkaan. Katoin koulun karttaa. Ei jumalauta, meinasin alussa mennä sekasin Torniossaki, niin tämä on jo jotain ihan toista! Oon kyllä kattonu kartasta selvän reitin, mutta jos en pääse ulos selvittään sitä ni on se aika turhaa. Ja tämän aikana kun kirjoitin, menetin lounaan. Kävin kurkkaan lappua tuolla seinällä jossa kerrotaan ajat niin se meni tunti sitte. Prkel. Toivotaan, että pääsen illalliselle edes. Se vaan karmii, että sinne pitää mennä yksin. En ole edes varma missä se koko cafeteria on ja se, että menee sinne yksinäisenä. En haluais olla se joka istuu yksin jossain nurkassa ja muut istuu porukassa ja nauraa. Tiedän ettei mun tarvi olla se, mutta niinkin voi käydä. Kuulin Punapäältä, että täällä asuu kuus tai seittemän muuta suomalaista. Ehkä jos ne löytäis jostain niin vois tutustua. Mutta oon aina aluksi niin ujo ja nössö, mutta joka kerta uudessa koulussa oon naureskellu sille miten alussa pelkäsin. Toivotaan, että niin käy toisella puolella maapalloaki. Pitäkää mulle peukkuja! Pusuja ja haleja kaikille kotiin! <3