lauantai 26. huhtikuuta 2014

Oh Canada, eh?

Mun vaihto-opiskelu Kanadassa alkaa pikku hiljaa loppua. Nyt on lauantai ja tiistaina pitäis nousta koneeseen, joka vie viimeiselle lomalle tällä puolella maapalloa. Neljä kuukautta on menny lopulta tosi nopeasti. Olen ylpeä itestäni, kuinka hyvin oon pärjänny, en ole itkeny paljoakaan (heti alko itkettään ku mainitsin), enkä siis ole tuskaillut itkuani tai ulvonu kuinka ikävä mulla on kotiin. Oon pärjänny mielestäni ku aikuinen, mikä joskus tulen olemaan (en siis vielä ole, enkä aio vielä ollakaan).  Viimeinen koe vielä tähänki liittyen on tulossa, koska Vancouverin jälkeen mennä Seattleen Hannan kanssa, jossa vietetään yks yö yhdessä, minkä jälkeen Hanna lähtee jatkaan USAn kiertuettaan ja minä jään yhdeksi yöksi yksin Seattleen ja (toivottavasti hyvin nukutun) yön jälkeen alkaa mun piiiitkä matka takas kotiin. Saa nähdä uskallanko liikkua mihinkään yksin vai istunko vain kirjottamassa blogia hotellihuoneessa. Selvisin kyllä ekan kerran yksin lentokoneessakin ku tälle reissulle lähin ni ei se voi niin kauheeta olla isossa, uudessa kaupungissä täysin yksin (nyt itkun lisäks tuli pelko, iiik).

Mun piti kirjottaa seuraavassa blogikirjoituksessa kaikkea yleistä mitä oon miettiny. Päätin kuitenkin ennen sitä kirjottaa yhden missä kerron ja näytän asioita kuvilla. Mulla on viime päiviltä joitakin kuvia ja itse asiassa joitakin vanhoja, esimerkiksi Edmontonin reissulta, mitä lupasin laittaa. Joten tästä tulee hyvin sekava ja informatiivinen paketti. Ens kerralla saatte sitten jotain syvällisempää.


Käytiin Hannan kanssa viimeistä kertaa leffassa. Hanna halus nähä Divergent-leffan. Nääh, jos tykkää sen tyylisistä leffoista ni tosi hyvä. Minä ihastelin vain mieskomeutta. Harvoin kyllä menee leffaan 3:25 päivällä.




Edmontonin reissulla käytiin siis aasialaisessa ruokakaupassa. Tämä oli erikoisin asia. Siellä siis oli eläviä (seassa mun mielestä myös kuolleita) kaloja ja rapuja ja hummereita. Siellä ne vedessä uiskenteli, tai oli läjässä tai vaan kellu. Haju oli ihan kauhee, yök. Ja se oli tosi ällöä, koska siellä elossa olevien seassa oli oikeesti kuolleita. Tuossa alimmassa näkyyki kuinka ne kalat oli siellä kyljellään tai selällään (sehän meinaa että ne on kuolleita?). Hanna kerto myös miten ne toimii. Nainen tilas hummerin, näytti just sen minkä hän haluaa ja se hänelle sieltä ongittiin. Tämä elävä hummeri sit vaan heitettiin paperille, johon se sitten käärittiin ja nainen heitti sen ostoskärryihinsä. Toisaalta ymmärrän, että onhan ainaki tuoretta, mutta mitä jos se hummeri pääseki ulos siitä ja alkaa napsutteleen paikkoja paskaksi. Ei se varmaan onnistu, mutta äh tosi omituista. Minä ostan meren eläväni mieluummin kuolleena.


Nämä oli hauskin asia mitä näin. Itse sanoin tytöille että "meripeniksiä", koska luulin että se ois joku niitten lempinimi. Mutta minä edes myönnän suoraan juuri sen miltä ne näyttää. Ne on siis oikeasti "geoduck" nimisiä meren eläviä. Japanilaisten suurta herkkua. Niillä on siis kotilo, joka on noin 15cm pituudeltaan. Sisällä on sitten tämä lihas osa, joka voi kasvaa olikohan se nyt kaks metriseksi. Niitä kaivetaan meren rannalta tai matalikoita, ihan syvältä maan sisältä. Työnnät käden ja käsi kopelolla yrität löytää sen sieltä jostain. Yhtään google tai wikipedia sivua ei ole juuri nyt auki, vaan muistan kaiken tämän aikaisemmin lukemastani. Oli pakko selvittää näitten tiedot, koska siis kattokaa niitä! Ja jos ette usko ni googlettakaa vaikka kuva.






Edmontonin reissulta hieman yhteiskuvia. Ollaan syömässä tai jääkiekkopelissä tai junassa. Korealaiset ottaa tosi paljon kuvia, siis koko ajan! Oltiin casinolla viettään iltaa ni joko kännykkä toimi heille peilinä tai sitten otettiin #selfie kuvia. Mutta ihania tyttöjä (:



Käytiin shoppaileen vielä viimisiä tuliaisia Dwontownissa ja nähtiin nää ihanat pienet lapaset. En voinu ostaa ku ei kenelläkään ole noin pieniä kätösiä enää, harmillista, ne oli tosi söpöt.







Lopulta pääsin kierteleen ja katteleen vähän tätä Reginaa, jossa on asunu neljä kuukautta. Kaikki paikat näyttää ihan eriltä nyt ku se lumikerros on kadonnu. Jos joku muistaa mun kuvat luistelemasta, niin tämä alue on se tismalleen sama kuin silloin. Täysin erilainen. Mutta ihana kesä sää yllätti ja pitihän se ottaa kaikki ilo irti. Hieman kierrellä ja nauttia maisemista. Tämä on siis Victoria Square aluetta (hei, vähän niinku Torniossa Victorian tori, eiks vaa?). Varmaan vielä mahtavamman näkönen ku kesä on täysillä ja puissa on lehdet ja ah kaikkea ihanaa. Tulen kyllä näkemään senkin vuodenajan vielä joskus, nyt en sitä ehdi täällä nähdä.


Löyty ihana iso norsuki seikkaillessa. Harmi ettei sillä päässy ratsastaan.



Tämmönen kyltti pitäis olla jokaisessa kaupungissa Suomessaki. Se kuinka ylpeitä nää on omasta kaupungistaan on aivan ihanaa ja miettikää jos tällänen "I <3 Rovaniemi" ois ni kuinka turistit ottais kuvia sen kanssa. Sanonpahan vaan, että vois olla aika menestys...



Nää patsaat oli yks pelottavin asia mitä oon koskaan nähny. Kuva ei siis huijaa, vaan jokaisesta hahmosta on puolet tai joku osa poissa. En edes muista mitä siinä kyltissä luki mille tää on kunnianosoitus, mutta mua kyllä vain karmi. Sain kyllä tosi hyvän elokuva idean, että jotain plussaa.


Kaikki on kummastellu täällä ku kerron etten juo kahvia tai edes teetä. Olen litkiny vain limsaa. Täällä juodaan ihan sikana kahvia sun muita, olen siis ollut melko yksin tän kantani kanssa. Kuitenkin kantani saatiin käännettyä. Tämä on "London Fog" ja se on ihan mieletöntä! Se on siis earl grey-teetä, maitoa, makusiirappia ja jotain maitovaahtoa. Siis niin hyvää! Okei, tosi makeaa ja sokerista, mutta vaikka maistoin teen siinä se ei haitannu. Se oli tosi hyvää. Hannalle kiitos siitä että makso sen ja että ehdotti sitä, koska yritän toteuttaa tuon vielä kotonakin jotenki. Onneksi on tuota vaahterasiirappia pakattuna mukaan.


Ja sitten eiliseen! Olin kotibileissä, jeij. Pitkästä aikaa. Marjo kutsui minut siis mukaan Skotti-tyttöjen bileisiin. Odotin siis isoja meininki bileitä, mutta lopulta meitä oli seitsemän ihmistä pitämässä hauskaa. Pelattiin Jengaa, mikä on siis Suomen versio huojuvalle tornille. Pieni erikoisuus oli se, että siitä oli tehty juomapeli. Jokaiseen palikkaan oli kirjotettu tehtävä (vaikka Stephanie ei kaikkia muistanutkaan) ja ne piti toteuttaa. Mun suosikki oli "Boxhead".


Kaikki juomapelejä pelanneet ymmärtää, mitä kuvassa tapahtuu. Peli oli ihan mieletön ja tulen pelaamaan tätä myös Suomessa, ostan omat palikat ja kannan sitä mukana. Kerranki juomapeli mikä oli ihan huippu (vaikka onki vähän samanlainen ku kortti-juoma-pelit). Pelattiin myös beer bongia, en ole enää kovin hyvä, ei ollu enää alottelijan tuuria. Mutta se oli tosi hauskaa. Mutta uusia ihana tuttavuus on flip cup. En selitä mitä se on, mutta sitä todellakin tullaan pelaan Suomessa kun minä tulen takasin. Niin huippu peli ja (ehkä alottelijan tuurilla) olin ihan sairaan hyvä. Mitä tulee kun laittaa kaksi suomalaista, ruotsalaisen, kolme skottia ja palestiinalaisen samaan huoneeseen? Mieletön ilta! Tutustuin uusiin ihmisiin ja opinki vaikka ja mitä. Tiesittekö että Skotlanti äänestää syyskuussa eroaako ne Briteistä ja perustavat oman valtion? Mie en tienny ennen eilistä enkä ees tienny, että ne huhu puheet on ollu totta. Ihana, hyvä muisto jäi siitä illasta, varsinki jos se jäi mun viimeisiksi bileiksi täällä Reginassa.

Pakko kyllä sanoa, että näin viimesellä viikolla on tapahtunu ihan liikaa mukavia asioita. On tutustunu tosi moneen uuteen ihmiseen, liian myöhään. On nähny kaikkea ihanaa enkä ole vieläkään nähny puoliakaan tästä kaupungista. Harmittaa, kyllä nyt herätä siihen että miksen ollu aktiivisempi kierteleen tätä kaupunkia aikasemmin. Ja opin jopa linja-auto aikataulut viimein ja nyt se on ihan turhaa tietoa. Sää on kyllä taas menny vähän huonompaan. Se on joka toinen päivä tosi hyvä ja joka toinen ihan kakka.

Pakkaamisenkin olen jo alottanu. En tiedä miten saan kaiken kotiin, en uskalla mennä punnitteen tuota. Pelkään että mun pitää jättää kaikki pois. Eikä mulla ees ole varaa enää lähettää toista pakettia Suomeen, mutta en myöskään haluais jättää näitä kaikkea tänne vaan. Ihmiset ei oo kyllä kovin innoissaan ostamassakaan näitä multa pois, harmillista.

Tämä oli nopea kirjoitus, alle tunti meni! Kohta pääsee viimeiselle lauantai supperille ja kohta sitä ruokaa ei tarvi enää edes syödä! Yritän kirjoitella vielä niitä syvällisiä mietteitäni, kuhan en ala laiskistuun tässä yhdessä päivässä. Kohta kotona, haleja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti