End is near

Nyt on se aika, kun kotiinpaluu on lähempänä kuin tänne saapuminen. Eli puolivälin yli on jo päästy. En tiedä millä mielellä olla asiast. Toisaalta tänne on just "kotiutunu", tullu se perusarki. Toisaalta mulla on ihan mieletön ikävä kotiin ja Suomeen ja ruokaan ja ruisleipään.

Vaikka ruisleipää sainkin! Jee! Ette tiedäkään kuinka hyvältä se maistuu ku sitä ei syö kuukausiin. Ah, että! Leivänpaahtimeen ja voita päälle, ni siinä on kuulkaas juhla-ateria.

Mutta niin siis, tän hetken tilanne täällä on, että läksyjä, esseetä, lukemista ja neljän seinän sisällä istumista. No okei, teen kyllä muutaki, mutta tehtävät on tällä hetkellä eniten mielessä.

Tällä hetkellä työn alla on reading notesit. Aluksi ajattelin niistä, että plääh, ei jaksa panostaa. Sitte huomasinki että ne on 50% mun kurssiarvosanasta ni muuttu hieman ääni kellossa. Nyt yritän niitä paahtaa valmiiksi, koska sitten pitäis kirjottaa neljä esseetä. Jeij. Ekan palautus on ens viikon torstaina, enkä ole alottanu. Hei, jos joku haluaa innoissaan kirjottaa esseitä enkuksi ni voin antaa muutaman näistä pois. Yritin valita tosi helpot aiheet, mutta silti. Ensimmäisen kirjotan elokuvista Juno ja Atonement, joita vertaa kuvauksellisesti ja valaistuksellisesti. Uskois että on helppoa, mutta ku ei ole aikaa kattoa toista leffoista uudestaan että muistais. Toiseksi on elokuvahistorian essee, jonka kirjotan katastrofi elokuvista 1900-luvun alussa. Tiedän, että ne kuvas paljon palomiehiä, koska ne oli sankareita... Eh... Kolmantena tulee ohjauskurssin essee. Pitää verrata kahta elokuvaa kahella eri teemalla. Valitsin mun uuden suosikin, Mike Leighn kaks leffaa ja vertaan niissä perhettä ja mikähän se toinen oli... En vaan muista. Neljäs on elokuvanarraation kurssi, jonka esseen kirjotan voice over narraatiosta ja erityisesti elokuvasta Double Indemnity. (Kai kaikki huomas kuinka yritän näyttää kuinka viisaaksi olen tullu täällä?) Ollaan katottu niin hemmetisti leffoja kursseilla, etten pysy enää edes mukana, jossain vaiheessa jopa nukahtelin tunneille niitten ansiosta. Kuhan sais nyt ees alotettua paria esseetä ni ois jo hyvä meininki.

Maistoin jotain hyvin erikoista.

Tämä ällötys on Maple Bacon-donitsi. Ja siinä on siis ihan oikesti pekonia päällä. Varoitus, älkää koskaan syökö. Aivan ihana vaahtera donitsi sen jälkeen ku nyppi pekonit pois. Ei pekonia tarvi oikeesti kaikkeen laittaa. Oli tosi ällöttävää, ajatus oli aluksi että "vitsit tää on varmaan sairaan hyvää". Lopputulos täysin vastakohta. Kuvaki tekee mut jo huonovointiseksi.

Käytiin museossa. Siis ihan oikeessa museossa. Tylsää sanon minä!

Nää kaks kaveria oli ainoat hienot asiat. Nyt on kuva hirvestä ku en sitä luonnossa nähny! En muista tuota luurankoa mikä eläin se oli, mutta eläny joskus dinosaurusaikaan kai. Museossa oli ihan liikaa maantieteellistä asiaa, ettei se oikeen napannu. Se oli jännää tietää, että tää Regina on ennen ollu järvi. Sitte ne on vaan päättäny tehä kaupungin sen kohalle ja tässä sitä nyt ollaan. Toivottavasti tää ei ala hajoamaan... Eläimiä siellä oli paljon, ne oli kans ihan jees, niin siis täytettyjä. Paljoa en kyllä muista siitä enää. Sen kerron, että mukana oli yks tanskalainen tyttö. Alkaa tää pohjoismaalaisuus täällä yhdistymään, ruotsalaista ei olla vielä tavattu kunnolla. Norjaa täällä ei kai ole edustettuna... (Reginassa on muuten Scandinavia kerho, nähny pari julistetta niistä, tekisköhän ne siellä jotain Suomi-herkkuja, sitte voisin mennä).

Viime sunnuntaina, kun tänne vihdoin saapui kesä, päätettiin mennä hieman ulos. Kaks viikkoa sitten oli -50 astetta, mutta viikossa se laski jo plussan puolelle. Nyt jo lumi on sulanu hyvää vaihtia ja ihanaa loskaa joka puolella (sarkasmia, jos et ymmärtäny). Päätettiin käyttää viimeinen tilaisuus ja mennä luistelemaan. Hieman lätäkköhän se jo oli, mutta oli siellä jäätäkin. Jostain syystä otin hokkarit mitä en ole käyttäny koskaan. En tiedä mikä mun jalkoihin tuli, mutta hirvee kipu ja kramppi ni taisin lopettaa jo alle kymmenessä minuutissa. En kyllä edes muista koska oisin viimeks luistellu, mutta nyt voin yrittää muistaa tämän.

Onneksi mukana oli ihmisiä, jotka ei myöskään olleet luistellu aikoihin. Jää oli kyllä tosi huono ja mitä enemmän siinä luisteli ni sitä huonommaksi se meni. Pikkulapset siellä jäällä oli ihan innoissaan, mutta mun mielestä se oli aikuselle hieman liian pieni. Tai siis minä olen tottunu isoihin jääkenttiin, tuo oli vain pieni ympyrä keskellä puistoa. Mutta ainaki tuli tehtyä jotain eriä ku istua omassa huoneessa kirjottamassa (niinku just nyt). Ja tämä hupihan oli siis täysin ilmaista, mutta ilmasta kaakaota en kyllä saanu :( Mutta mieli kirkastu ku mentiin ulos syömään! Sunnuntairuoka meidän ruokalassa on yleensä se huonoin, varsinku salaattipöydässä ei ole ku salaatinlehtiä. Joten yritetään ajoittaa ulkona syömiset sunnuntaille. Tämä tais kyllä olla eka kerta ravintolassa syömässä, muuten käyty Subwayssa sun muissa pienemmissä. En tiedä miksi täällä kaikki ravintolat on kiinni sunnuntaina, tai ainaki kaikki sushipaikat mitä kateltiin. Päädyttiin kuitenkin menemään Dynasty-nimiseen gourmee asian food paikkaan. Odotettiin parikyt minsaa, että buffetti aukes. Jumalauta!

Sushia oli ja oli kaiken näköstä rasvassa upotettua koipea ja rintaa ja possua ja kanaa ja kaikkea. En oo koskaan nähny noin isoa aasialaisbuffettia, missään. Vedin tietty heti alkuun ihan liikaa tuota rasvaruokaa ni eihän siinä tila riittäny mahassa ku parille lautaselle ja viimesestäki jäi varmaan puolet jäljelle. Mun suosikit on aina ollu friteerattu kana tuossa kastikkeessa, minkä nimeä en nyt muista. Sushi oli ihan hyvää, ei parasta, mutta hyvää. Maistoin mulle jopa jotain uutta! Söin ankkaa (tietääkseni) ekaa kertaa. Yritin myös syödä mussels, onkohan se nyt jotain simpukkaa tai jotain. Laitoin suuhun ja sylkäsin paperiin, en pystyny nieleen sitä ku se oli jotenki niin ällö. Yök, tuli ihan kylmät väreet ku edes muistelee. Väkisin piti syödä vähän jälkiruokaaki. Maha oli kyllä niin täysi, teki mieli vaan mennä nukkumaan, mutta iloiten palasin huoneeseen kirjoittamaan.

Tää on pakko näyttää. Torstaisin mulla on alle tunti kahen kurssin välissä ni jään koululle siksi aikaa odottaan, oon liian laiska käveleen pari minsaa takasin Lutheriin ja meneen takasin. Mutta menen yleensä kellaritasoon odottaan luokan eteen että tunti alkaa. Istun täällä

Mitä tästä käytävästä tulee muuta mieleen mulla ku kauhuelokuvat! Tyhjä pitkä käytävä, harmi etten saa tähän ääniä mukaan, mutta aika aavemaiset ne on. En ole uskaltautunu vielä tarkistamaan, mutta minusta tuntuu että jotku taideopiskelijat on tehny tuohon seinään sellasia naamoja ja käsiä sun muita ruumiin osia muka tulemaan seinästä läpi, kuvitelkaa sellanen pelottava naama joka yrittää työntyä läpi seinästä. En halua edes tarkistaa onko se totta, koska muuten joudun ettiin uuden hengauspaikan.

Näin tätäkin blogia kirjoittaessa meni melkeen tunti. Ajanhan olisi voinut käyttää johonkin koulutehtävään, mutta ihan siis teidän (mahdollisten) lukijoiden takia päätin kirjoittaa ja kertoa missä mennään. Nyt siis en ihan hetkeen tule kirjottaan, yritän saada kaks ekaa esseetä valmiiksi, minkä jälkeen tuleekin ihana vapaa viikonloppu Edmontonissa. Liput on ostettu, hostelli varattu, NHL-liput on ostettu (siellä pelaa myös Jesse Joensuu Koivun ja  Selänteen lisäksi, tai jos Selänne edes pelaa) ja tekemisiä on tutkittu netistä. Aiotaan viettää lauantai siis kokonaan West Edmonton Mallilla, mikä on yks maailman isoimmista. Yritän löytää paaaaljon tuliaisia ihanille ihmisille (ei, en tuo kaikille) ja välttää ostamasta itelle liikaa.

Yksi asia pitää vielä kertoa.

Tässä on jäähyväiskuva mun hiuksille. Tasan tunnin päästä ne on lyhentyny toivottavasti puolella ja pääsen tästä takkupesästä eroon JEEEEE! Kattellaan jos saan laitettua kuvaa uusista sitte joskus, jos ne siis onnistuu. Oon hiplannu mun hiuksia jo viikon hyvästiksi, on vaikeaa ku eläny tän kanssa jo pitkään ja nyt ne lähtee. Onhan ne ihan kuolleet ja haaroittuneet ja lättänät ja hieman värittömätki jo, ni eiköhän se ole aika hieman käyttää rahaa tähän ulkonäköön.

Nauttikaa elämästä ja toisista ja ruisleivästä, HEi HEi <3