perjantai 28. helmikuuta 2014

Calgary

Toinen osia talvilomastani! Banff piti siis jättää jälkeen, surullisena kylläkin. Ja taas kerran minä oli ratissa, mikä olikin minun viimeinen kerta sen auton ratissa. Lupasin siis ajaa meidät Calgaryyn. Matkaa oli noin 1,5tuntia, joten ajoin koko matkan, koska sehän ei ole matka eikä mikään (muut ei jostain syystä ole tottunu ajaan useita tunteja, voisikohan johtua siitä että mie olen Lapista missä kauppaanki pitää ajaa tunteja, ehhehheh). Alkumatka meni hyvin, hieman häiriötekijöitä oli ihanat vuoret, joita ei kohta enää näkis. Sitten kaikki muuttu!

Saavuttiin Calgaryyn. Ihan kauheeta. Menin ihan sekasin. Vihaan meidän navigaattoria, oli ihan paska vekotin. Mutta se ei ollu pahinta. Vaan se, että siellä oli saatana neljää viittäkin kaistaa samaan suuntaan! Yritä nyt siinä sitte keksiä miten pitää ajaa ja missä pitää ajaa ja minne pitää ajaa. Lopulta päästiin "perille". Ei vaan löydetty hostellia. Kaiken lisäks Kathrin, joka meille oli hostellin varannu, ei muistanu koko helvetin hostellin nimeä! Siinä hetken auton kanssa väännellessä, parkkeerasin sen vaan ekaan paikkaan minkä löysin. Tästähän riemu repes eli pienoinen riidan poikanen syntyi (viis muijaa, mitä luulet että ois tapahtunu). Siinä sitten samalla ku yritin rentoutua ja päästä eroon paniikista, annoin muiden selvittää ja keskustella mitä tehdään (eli Kathrin puolusteli ja suomalaiset oli vihasia). Ja okei, saatoin iteki sanoa pari vihasta lausetta, mutta olin oikeesti ihan paniikissa ajaessa ja sitte tulee pommi, ettei kukaan tiedä mihin ees ollaan menossa. Kathrin ja Yunuen lähti hyppiin jonneki, Marjo ja Hanna meni kysyyn apua viereisestä ravintolasta (missä käytiin kaks kertaa tän jälkeen syömässä). Päätettiin jättää auto ja etsiä hostelli kävellen. En tiedä missä Kathrin ja Yunuen hyppeli, koska hostelli oli ihan tien vieressä, kukaan ei vaan ollu viittiny katella ympärille ku kaikki huus autossa (mikä lisäs mun paniikkia). Kirjauduttiin sisään ja lähin hakeen auton. Sen jälkeen en sillä autolla ajanutkaan, koska toi kokemus oli kammottava. Kuka tarvii helvetti neljä kaistaa samaan suuntaan, yksikin riittäis!

Hostelli ei kyllä ollu mikään ihanin. Jo ulkoa se näytti tosi kamalalta ja pelotti jopa mennä sisään. Sisältä ei ollu niin paha. Seinät oli maalattu värikkäästi, monta sohvaa, iso ruokapöytä ja kiva keittiö. Meidän huone oli alhaalla, kuuden hengen. Meille kerrottiin jo etukäteen, että huoneessa saattaa olla yks miespuolinen, mutta me päätettiin silti ottaa huoneet. Harmi vaan, ettei tälle miespuoliselle oltu kerrottu mitään. Raukka, nuori kiinalaispoika tuli huoneeseen ja jähmetty. Ei ollu valmistautunu nukkuun samassa huoneessa viiden muijan kanssa. Oli kuulemma hänen eka kerta ja voi olla että meidän takia viiminen. Rauhallinen heppu, meni omaan sänkyynsä yläpedille ja pysy siellä aamuun asti. Tai toivottavasti kävi edes vessassa sillä aikaa ku me oltiin pois. Aamulla luultiin, että se oli jo lähteny ja jättäny puhelimen laturinsa, koska se oli Hannan vieressä, eikä tää tyyppi tietenkää uskaltanu herätä. Onneksi se tuli hakemaan sen sitte myöhemmin ku oltiin herätty. Paskinta oli, että suihkut oli yläkerrassa. Hieman matkaa sinne (Banffin hostellissa meillä oli oma vessa ja suihku). Eikä kyllä mikään puhtain hostelli. Yhdessä suihkussa oli aika pitkään tuppo hiuksia seinässä. Ku mentiin meidän huoneeseen, he ei ollu siivonnu sitä vielä. Jätettiin kamat ja lähettiin muualle. Onneksi se oli siivottu (melkeen) kun tultiin takas. Oven takaa ei oltu todellakaan siivottu, mikä toisaalta oli mun onni koska löysin sieltä tosi hienon Elementsin pipon. Ilmanen kama on paras kama! Huoneessa oli tosi kylmä. Siellä ei ollu mitään lämmitystä ja iso ikkuna, josta tuli kylmää. Keittiö oli lähes aika täynnä. Vaikka hiljasuus oli keskiyöllä, ei sitä kukaan kuunnellu. Heräsin keskellä yötä kunnon mekkalaan. Ihan mukavia ihmisiä siellä tapas, ykskin belgialainen oli ollu Suomessa au pairina! Ei kyllä tullu tai tule ikävä sitä paikkaa.

Ei ollut yllätys kun porukka jakautu taas kahtia. Mentiin ensimmäisenä syömään suomalaisten kesken. Sen jälkeen suunnattiin Calgary Toweriin.

He he heh, mua ainaki nauratti.




Aluksi en meinannu mennä torniin, koska tiesin että se maksaa enkä pidä oikein korkeista paikoista. Kuitenkin tiesin jääväni paljosta paitsi joten maksoin $16 ja menin ylös. Jo hississä alko yököttään, se liikku nopeesti ja korvat meni heti lukkoon.
En halunnu aluks astua tuon lasin päälle, mutta ihan kuvia varten. Monet varmaan nauro mulle, otin tukea tolpasta ja astuin varovasti lasille. Pienin ja hitain askelin selvisin tuohon kohtaan ja tuoki on varmaan puoliväli sitä koko lasia. Ihan kauheeta, mutta jotenki vapauttavaa.


Tuolla kaukaisuudessa näkyy Kallivuoret.
He's back.


Tornissa vierähti hetki. Sitten lähdettiinkin suuntaamaan Chinatowniin. Ihan jännä paikka, ei vaan ehkä mulle se viihtyisin. Käytiin jopa kiinalaisessa kauppakeskuksessa, erikoinen. Käveltiin ja katseltiin ympärille, yritettiin sisäistää Calgarya kaupunkina.

Otin kuvan tuosta pienestä rakennuksesta, mutta tässä näette myös toisen kanadalaisen asian. Pick-up truck. Minäki haluan tuollasen nyt!




Sitten alko jo iskeen hieman väsy ja nälkä. Mentiin tosi isoon kauppakeskukseen ja istuskeltiin siellä jonkin aikaa. Haettiin kaupasta ruokaa, mentiin hostellille syömään ja illaksi lähdettiin lähellä olleeseen Casinoon. Elämäni ensimmäinen kerta siellä. Meidän kaveri Reginasta, joka on Calgarysta, ehdotti että nähdään Cowboys-nimisellä klubilla. Jätettiin takit, makso $3, jonotettiin sisään, meistä otettiin kuvat (en tiedä miksi) ja selvis että sisälle maksaa $10. Mie oisin voinuki maksaa, mutta muut ei halunnu. Mentiin siis Casinon puolelle juomaan yhet. Join Strongbowta. Kamalaa se on edelleen, mutta en osaa vielä tilata täältä mitään muuta. Meidän kaveri tosiaan oli odottanu meitä klubin sisällä, mutta ei voi mitään. Portsarit oli pukeutunu ku cowboyt, hatut ja kaikki. Yhdellä pöydällä kaks naista vuorotellen tanssi, hekin pukeutuneet asian mukaisesti (ei melkeen mitään päällä). Ihme paikka. Marjo kävi myös pelaan vähän, ite en uskaltanu alottaa koska se ei ois loppunu koskaan. Sitten nukkumaan.

Seuraava päivä aloitettiin kivasti. Mentiin eläintarhaan! Kuvien kautta on helpompi kertoa.

Ensin oli pingviinien koti. Paljon ihania, veikeitä kavereita. Yks jopa melkeen hyppäs ihmisten puolelle. Silti niin söpöjä ja yllättävän äänekkäitä.


Nämä kaverit oli ulkona ottamassa aurinkoa. Teki mieli napata yks halaukseen.

Olisin halunnu nähä biisonin luonnossa, mutta ehkä näin on parempi.

Viisas pöllö, lämpölampun alla. Tämä ja muut linnut oli häkissä vapaana ja ihmiset käveli siellä häkin sisällä. Mulle lintukammoiselle ei ihan suosikki paikka.

Tämä vuorivuohi (tai sinne päin) tuli samantien lähemmäs kameraa. Sillä oli myös kaks kaveria.

Tämä ei ollukaa niin ilonen kamerasta. Tai sitte se osaa olan yli poseerauksen.

Myskihärkä.

Tää kai on jonkinlainen hirvi. Upeat sarvet.

Älyttiin, että karhuthan on unten mailla ku ihmeteltiin tyhjiä häkkejä. Yks vihanen karhu kuites heräs sopivasti ;)

Ihmeteltiin, miksi nämä puumat käveli ympäriinsä peräkkäin.

Sitten ymmärrettiin. Pahoittelut kaikille, että julkaisin tän kuvan, mutta kuinka moni voi sanoa nähneensä tämmöstä livenä? Alemman ääntely kerto, ettei se oikee tykänny.

Nämä pikku kaverit oli kyllä ihan parhaita!

Yhdellä oli vahtivuoro. Kaivoivat varmaan tietä ulos...

Niin söpöä.

Erikoispossuja. Kivan värisiä, mutta haju oliki sitte eri maata.

Linssilude ihan selvästi.

Satuttiin just ruoka-ajalle kattoon näitä. Toinen meni jo sisään, tämä päätti vielä kääntyä (onneksi pois päin), heilutti häntäänsä ja samalla pasko ympäriinsä.


Melko linssilude.Se vaan istu siinä lasin vieressä ja näytti surulliselta, raukka.

Toiset vaan rapsutteli itteensä.
Kamelienki ruoka-aika.

Norsut oli jotenki omituisia. Kaks näytti tappelevan keskenään ja juoksivat tän edustalla olleen perässä. Olikohan niilläki se aika vuodesta (vai kuukaudesta, vai viikosta).


Satuttiin paikalle myös tiikereiden ruoka-aikaan. Ihania eläimiä. Leijonat oli toisessa päässä tarhaa ja toisessa päässä häkkiä, ni ei saanu kuvia.

Siellä oli myös sisäpuutarha. Siinä kohtaa kamera sano ittensä irti, akku loppu.

Ihan huippu päivä! Olin taas ku pikku lapsi. Tosi kylmä sää, mutta onneksi välillä pääs lämpimään. Eläintarhan jälkeen hypättiin junaan ja lähdettiin etsimään eteläistä kauppakeskusta. Hiemanhan sitä piti etsiä, mutta löydettiin lopulta. Ainut kauppa, jossa käytiin oli Victoria's Secret. Ekaa kertaa elämässäni ja vielä köyhänä! Hieman ärsytti. Näin niin paljon kaikkea hienoa, yritän säästää rahaa jos saisin sieltä jotain Vancouverista. Valtava kauppakeskus, ei nähty varmaan puoliakaan. Siitä sitten takas hostellille ja ulos syömään vielä viimeisen kerran sille reissulle. Yks asia, minkä halusin Calgaryssa tehä, ei onnistunu. Oisin halunnu mennä kattoon rodeota, mutta kukaan ei kertonu mulle että niitä on vain kesällä.

Seuraavana aamuna pakattiin auto ja lähdettiin ajaan takas Reginaan. Calgary ei oikein iskeny muhun, ehkä Banffin jälkeen vähän vaikeeta tehä vaikutus ja seki kuinka väsyny oli. Ruoka oli hyvää (yllättäen), ilmapiiri ihan rento, muttei ehkä kuitenkaan mun paikka. Liian iso mun makuun.

Ihanaa oli kyllä päästä lomalle, mutta ihanaa oli myös päästä takas "kotiin". Sai käydä rauhassa suihkussa (okei, täällä asuntolassa sekään ei ole aina taattua), sai nukahtaa yksin ja sai herätä yksin. Omaa rauhaa tuli vähän ikävä reissussa, mutta sehän nyt on ihan perus asia. Seuraava reissu onkin sitte Edmontoniin ja siellä oma rauha on kaukana. Sinne lähtee kolme suomalaista (minä siis yksi heistä) ja viis korealaista. Eli kahdeksan muijaa reissaa. Suomalaiset menee kattoon jääkiekkoa ja Edmontonissa on myös joku isoin tai valtavin kauppakeskus (sen sisällä on hotelli, casino, uimahalli, valtava vene, tais olla jopa parikin huvipuistoa). Tekemisen puutetta ei tule (niinku Calgaryssa, ei oikee tienny mitä vois tehä).

Vielä yksi osa reissua kirjoittamatta eli ruoka! Se seuraavaksi. Malttakaa (:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti