Winter break

Mitä tapahtuu kun yhdistää kolme suomalaista, yhden saksalaisen ja yhden meksikolaisen? WINTER BREAK!
Suureksi onnekseni myös täällä päin maailmaa on ns. hiihtoloma. Ja se sattui vielä tosi hyvään väliin, koska alkoi jo tuo koulun käynti olemaan vähän tylsistyttävää. Lähdettiin siis reissuun tyttöporukalla. Reissua alettiin suunnittelemaan jo hyvissä ajoin, tais olla melkeen jo ekalla viikolla ku tutustuttiin saksalaisen Kathrinin kanssa. Matkakohteeksi päätettiin BANFF! Ja kaikki, jotka eivät tiedä paikasta mitään, niin menkääpäs googlettamaan kuvahaulla Banff. Itse jouduin tekemään sen myös. Marjo taisi olla meistä se, joka tiesi Banffin ja halusi sinne ehdottomasti. Minut pyydettiin matkaan eikä mulla ollu harmainta hajua koko paikasta. Niimpä menin googlettamaan paikan. Otin ekana kuvahaun. Leuka loksahti auki, henki salpautu ja varmaan silmissäki sumeni. En ollu uskoa, että mulla ois mahollisuus päästä tuollaseen paikkaan. Ja mitä enemmän hain tietoa sitä enemmän innostuin.

Onhan kaikki nyt käyny googlettaan ni voin jatkaa? Ja kaikki on tosi kateellisia, eiks jee?

Alettiin suunnittelemaan reissua ensin neljästään. Meksikon vahvistus, Yunuen, tuli mukaan vähän myöhemmin, Kathrinin kautta. Alettiin ensin etsimään hostellia, halpaa sellaista, mikä löytykin helposti ja tilaakin oli vielä. Päätettiin vuokrata auto viikoksi, koska se tuntui halvalta ja helpolta vaihtoehdolta. Haluttiin myös varata etukäteen joitain aktiviteettejä, mistä kerron kohta lisää. Päätettiin lähteä reissuun lauantaina, ajaa suoraan Banffiin, jossa vietettäisiin torstaihin asti aikaa, josta siirtyisimme Calgaryyn pariksi yöksi. Joten etsimme halvan hostellin myös Calgarysta. Nyt kun pohjustus reissulle on kerrottu voin aloittaa kertomaan itse reissusta!

Sehän ei siis lähteny käyntiin ihan parhaiten. Kathrin viestitti aamulla, että heidän talossaan oli tullut palohälytys aamulla ja hän seisoo ulkona, joten myöhästyy sovitusta tapaamisajasta. Toiseksi meille luvattiin, että autovuokraamo hakee meidät aamulla. Soitettiin ja yllätys, heillä ei ollut hakijaa meille. Lupasivat maksaa meidän taksin, joten soitettiin taksi. Päästiin vuokraamoon niin mikään ei ollut valmista. Ite päätin pysyä taka-alalla hiljaa, koska panikoin päässäni jo valmiiksi ensimmäistä ajovuoroa. Saksalaisemme hoiti tämän homman (en jaksa edes selittää kaikkea), mutta lopulta saatiin isompi auto ilman veloitusta, navigaattori ilmaiseksi (mikä piti hakea lentokentältä itse), ajaja vakuutus halvemmalla ja kai siinä oli vähän kaikkea muutakin. En tiedä millasta peltipurkkia ne oli meille antamassa, mutta miestyöntekijät naureskeli ettei meidän tavaratkaan mahtuis siihen autoon.

Tämä ihanuus tuli meidän autoksi (tai ainaki uskon, että se oli tuo, ainaki tosi lähelle, mulla ei ole itse otettua kuvaa siitä, tämä siis netistä). Hopeinen Dodge, automaattivaihteilla ja siinä mun tietoni tästä autosta loppuuki. Mutta hemmetin hyvä oli ajaa, rakastuin. Ehkä siitä johtuen ajoinki meidän kahdeksan tunnin matkasta heti alkuun neljä tuntia.

Taisin vähän innostua noin alkuun. Maisemat Saskatchewanin puolella oli vähän... no joo...

Erittäin tylsää! Pelkkää hemmetin suoraa ja lättänää ja tasasta ja ei mitään. Silti ajoin ekat neljä tuntia. Ajaessa nähtiin matkalla paljon lehmiä, hevosia sekä peuroja (ekaa kertaa mun elämässä) sekä vielä selvitystä vailla ollu eläin, mie sanon että se oli kojootti, Hanna sanoo että se oli joku swift fox (käytiin eläintarhassa ja nähtiin kuvia). Ajettiin tosi monen pikku kylän/kaupungin ohi tai läpi ja monilla oli tosi hauskoja nimiä. Chaplin (ei hauskin, mutta silti), Hanna (kyllä, jossain tuolla keskellä preeriaa on paikka nimeltä Hanna), Moose Jaw (haluan edelleen mennä käymään, koska se ei ole kaukana täältä), Medicine Hat. Lääke Hatussa pysähdyttiin myös syömässä ja ekaa kertaa täällä Amerikan maalla kävin Mäkkärissä. Joku ihmeen terveysintoilu tuli päälle ja söin kanawrapin (sori, en voi kertoo miten BigMac eroaa).

Sitten siirryin takapenkille, en kyllä lopullisesti. Ajettiin ja ajettiin ja ajettiin. Ilkeä Hanna otti minusta hirveän kuvan ku nukuin, ei nättiä kuvaa, joten sitä ei julkaista koskaan missään. 

Jossain ihmeem vaiheessa maisemat muuttu tällaseks. Saskachewanin puolella lunta, Saskin ja Albertan välissä tällästa ja sitte kunnolla Albertan puolella taas lunta. En ymmärrä tätä maata. (Matkustettiin siis toiseen osavaltioon, jos joku ei sitä jo käsittänyt. Sask ja Alberta ovat vierekkäin).

Marjo hyppäsi jossain vaiheessa rattiin ja minä viereen, kun lähestyttiin Calgarya. Kuunneltiin liikaa meidän navigaattoria, eikä käännytty risteyksestä, jossa luki Banff. Päädyttiin lopulta Calgaryn keskustaan (kai). Hirveesti liikennevaloja, vielä enemmän autoja ja kauhee ruuhka. Marjo ekaa kertaa sen auton ratissa, ni eihän siitä oikee mitään tullu ku se hermoili liikaa. Lopulta navigaattori (vihaan edelleen sitä masiinaa) sekotti pakkaa vielä lisää ja oltiin ihan hukassa. Marjon hermot ei riittäny ni minä hyppäsin taas rattiin ja kai ajoin jotain vähän päälle tunnin lisää. Hemmetin pimeetä, ku ei nää kanadalaiset tiedä katuvaloista mitään. Ja matka Calgarysta Banffiin, ei ollu todellakaan mukavin. Hirveesti kylttejä, että varo eläimiä, mitä et todellakaan voi nähdä ennen ku ne on jo sun lasissa kiinni. Onneksi aluksi oli tosi suoraa ja enemmän muitaki autoja. Sitte yhtäkkiä se muuttu. Tie mutkitteli ihan helvetisti, hirveän pimeää ni olin totta kai ihan hermona. Sitte alkaa joku ihme hihkunta. Tiedettiin, että ollaan lähellä vuoria, mutta ei niitä pimeellä näe. Yhtäkkiä saatoit vaan nähä tumman siluetin jostain ja älysit että siinä on vuori. Joka puolella. Tuli hieman ahdistunu olo ku niitä ei nähny. En muista hirveästi siitä ajosta mitään ku pimeni päässä sen kaiken jännityksen, ahistuksen keskellä. Onneksi päästiin perille ja muka sanoin, etten aja vähään aikaan. Ajo tarinat jatkuu sitte Calgarystä kerrottaessa.

Meidän iiiiiihana hostelli. Meidän huone on tuossa alhaalla oikealla. Kolme kerrossänkyä eli kuus vuodepaikkaa, meitä oli viisi. Ekana iltana siellä yöpyi Alex Uudesta Seelannista. Seuraavat kaksi yötä tyttö Saksasta. Sitte oltiinkin viidestään. Saavuttiin siis tosi pimeellä Banffiin, ei saatu sitä uskomatonta fiilistä ku näkee Kallivuoret ekaa kertaa. Harmitti kyllä, mutta olin vaan ilonen, että pääsin eroon ajamisesta. Hostellimme oli siis Banff International Hostel, suosittelen lämpimästi kaikille. Respassa ollu jätkä oli tosi mukava ja avulias, kerto mitä kaikkea me voidaan tehdä. Heitettiin kamat sisään ja haluttiin heti syömään. Päätettiin, että ekaan halpaan mikä tulee vastaan. Ah, Chili's! Kirjotan reissun ruuista erikseen, koska niistä kyllä löytyy juttua ja ihania kuvia!

Seuraava aamu. Mitä teet ensimmäisenä ku heräät? Juokset ikkunaan tietenki! Eka vuori, jonka nään, mieletöntä! En ymmärtäny enkä ymmärrä vieläkään että olin jo Banffissa ja Kallivuorten keskellä. Se oli niin uskomatonta. Jakauduttiin kolme ja kaks ryhmiin, koska me suomalaiset haluttiin mennä kattoon jääkiekkoa (Suomi vs Kanada) ja toiset lähti vaeltamaan jonneki. Ennen matsia kierrettiin vähän ympäriinsä.

Hostellin pihasta.

Ympäri Banffin pientä kylää.

Ihan uskomattoman hieno kirkko!

Sitten siirryttiin Chili'siin katsomaan jääkiekkoa. Pidin itse paikasta sen takia, että ne täytti mun limsa lasin ilmaseksi. Olin ihan ymmällään edellisenä iltana ku kuulin tän. Join sillo varmaan kolme lasia limsaa ja taisin itse asiassa jääkiekon aikanaki nauttia kolme lasillista. Halpaa ja ekan jälkeen mietin, että ilmasta limsaa. Harmillisesti Suomi hävisi, mutta ei ainakaan saatu turpaan. Tarjoilijalle kerrottiin, että ollaan suomalaisia niin hän sitten ilmotti sen kaikille muilleki. Oli kyllä ihana kattoa kuinka tosissaan kanadalaiset jääkiekon ottaa (olen sen kyllä jo nähnyt, koska meidän koulussa on kurssi "Sosiology of hockey").

Oltiin varattu aktiviteetteja etukäteen. Otettiin paketti, joka sisälsi Johnston Canyon Ice Walk, Banff Gondola sekä Hot Springs. Sunnuntaina käytettiin meidän gondola reissu. HUH HUH! Kertokoot kuvat enemmän.

Gondolan lähtöpaikka.

Jätin pienen muiston, aion mennä katsomaan sitä vielä joskus uudestaan.

Meidän poppoo, hieman kylmissään, koska ylhäällä tuuli erittäin paljon.

Darth Vader tuli myös mukaan.

Oltiin siis 2281 metriä meren pinnan yläpuolella. En aio edes kommentoida maisemia, menkää ite kattoon ni ymmärrätte mun sanattomuuden. Mentiin siis gondolalla ylös, käveltiin jonkin matkaa sinne rakennettua (tukevaa) sillan tapaista pitkin, vielä vähän ylemmäs. Rankkaahan se oli sen tuulen kanssa, mutta niin sen arvosta. Ylhäällä oli myös ravintola ja pieni tuliaispuoti, mistä tarttui jotain pientä matkaan joillekin. Ylhäältä nähtiin myös eräs (kuulemma) hyvin suosittu hotelli. Päätettiin kävästä sielläki vähän katteleen.

Hotelli huipulta.

Tänne haluan joskus yöksi.

Päädyttiin aikaisin nukkumaan, koska seuraavana aamuna oli lähtö klo 8 jääkävelylle! Meidät haettiin hostellilta bussiin, haettiin muitakin muilta hotelleilta ja lähdettiin matkaan. Ajettiin hieman Banffin keskustasta pois päin. Saavuttiin perille, saatiin nastat kenkiin, ettei liukastuta ja lähdettiin matkaan. Oltiin siis Johnston Canyonilla ja päätettiin ryhmänä kävellä ylös asti, josta löytyi Upper Falls (vesiputouksia siis, jäätyneitä sellasia). Matkaa oli 2,6kilometriä. Matka alkoi ja minun vihani kavereitani kohtaan kasvoi mitä ylemmäs mentiin. Miksi helvetissä mie suostuin tähän? Koko ajan käveltiin ylämäkeen, ihan kauheeta. Onneksi lopetin tupakan polton (YLLÄTYS! Seitsemän viikkoa ilman!), tai muuten oisin varmaan lopettanu hengittämisen. Päästiin Lower Fallseille ja mun viha katos saman tien. En jaksanu odottaa, että pääsen ylös, koska siellä oli ne isoimmat putoukset. Meidän opas oli tosi mukava ja huomas, ettei ollu eka kerta, koska hän (minun onnekseni) pysähteli tosi paljon ja kertoili asioita matkalla. Kun päästiin ylös ni.... veti taas sanattomaks. Siinä hetki kuvailtiin ja ihasteltiin (ja minä yritin saada henkeni tasaantumaan). Sitten meille tarjoiltiin kaakaota ja vaahterasiirappi keksejä, nami. Sitte oliki aika palata takas. 2,6 kilsaa (melkeen) alamäke, halleluja! Paluumatkalla saatiin kuvailla niin paljon ku haluttiin (ylös mentäessä ei). Tutustuttiin samalla Taniaan Australiasta ja Guyhin Uudesta Seelannista. Nyt kuvakavalkaadi, varastin muutaman myös Tanian facebookista, koska niissä näkyy meidän porukka. Mukana oli siis myös yksi japanilainen nainen sekä pariskunta Skotlannista/Amerikasta.

Upper Falls.

Kaakaohetki, oli kyllä parasta kaakaota vähään aikaan.

Nuissa kallioissa pysty näkeen niihin jääneitä fossiileja, siis ihan oikeesti!

Nyt tiedän jopa miten nämä jäät syntyy. Kun sää alkaa kylmenemään niin puut eivät ime enää vettä maasta, joten sen veden on pakko mennä johonkin. Ne tulee ulos sieltä maasta ja koska sää on niin kylmää, se jäätyy. Pääsinpäs hieman viisastelemaankin.

5,2 kilsaa myöhemmin. Olin kolmas bussilla, pronssia!

Olin silti tosi kiitollinen ku päästiin takas bussille. Mutta olihan se ihana matka! Ei kyllä nähty yhtään eläintä metsässä, mikä oli vähän harmi. Ja kaiken lisäks tutustuttiin Taniaan ja Guyhin, jotka asuu Edmontonissa, mikä on meidän seuraava reissu kohde!

Vaelluksen jälkeen käytiin vähän kierteleen Banffin Downtownissa. Ihana pieni kylä ja kaikki rakennukset oli niin söpöjä ja hienoja! Pidin niin paljon, että aloin just ikävöimään takas. Ihan mielettömästi souvenir eli tuliaiskauppoja. Mutta hinnatki oli kyllä vähän sen mukasia. Ja kaiken lisäks ihan hemmetisti karkkikauppoja! Jumaleissön, mikä tarjonta. Ostettiin Hannan kanssa Panda-lakritsipussi. Täältä oikeesti saa Pandaa ja lakupiippuja, tiedätte mitä tarkotan. Löydettiin myös pari oikeaa karkkikauppaa. Banffissa tehtiin ihan hirveesti fudgea ja kaikkea ihanaa suklaata käsin! Ihan mieletöntä oli kattoa ku ne teki niitä vielä siinä liikkeessä niin että kaikki näki. Nyt vähän harmittaa, etten ostellu enempää mitään, siellä ois ollu täydellisiä tuliaisia joillekin. Yksi asia piti myös kokeilla Banffissa, josta luin netistä, nimittäin Beaver Tails. Kerron ruokapostauksessani sitte lisää.

Maanantaina päätettiin myös mennä Hot Springseille. Yksi iso allas ULKONA, jossa vesi oli 39 asteista, siis lämmintä, ei täällä kaikki ole kylmää. Siellä oli toooosi paljon ihmisiä. Eka seisoskeltiin keskellä, mutta sitte oli pakko hakeutua reunaan. Vesi oli niin lämmintä, että sieltä oli pakko tulla välillä pois eli istuskeleen reunalle. Sitte ku tuli taas kylmä niin takas alas. Sitä pomppuilua se oli koko ajan. En ole mikään vesipeto, ni en ihan innostunu täysin, mutta olihan se ihanaa lillua jonkin aikaa. Olin jo kyllästyny tunnin jälkeen, ei me siellä lopulta oltu vissiin ihan kahta tuntia. Lopussa kaikki meistä jo sanoki että tosi huono olo ja huippaa ja mitähän kaikkea. Ei siis meidän paikka, mutta tulipahan kokeiltua.

Tiistai olikin mulle laskettelupäivä! MINÄ laskettelin KALLIOVUORILLA! Kovin moni ei sitä voi sanoa ja minäpä voin, lällällääää. Olin niin innoissani! Ja hemmetin halpaa mun mielestä; $78 hissilippu, $41 kaikki varusteet. Sata euroo koko paketti ni mun mielestä se oli tosi halpaa ja tietysti mukana oli myös kypärä (en halua päätyä Schumiksi). Otettiin Kathrinin ja Yunuenin kanssa auto, haettiin kamat vuokraamosta ja ajettiin Sunshine Villageen. Tämä oli Yunuenille eka kerta laskettelemassa. Otettiin kamat ja hypättiin gondolaan, joka vei meidät ylös ylös ylös, missä olikin ihana laskettelua alue hisseineen, rinteineen ja kahviloineen. Aloitettiin totta kai Yunuenin opettamisella ja mun mielestä oppiki tosi nopeesti. Jätettiin Kathrinin kanssa se opettelemaan yksinään ja käytiin ite hieman isommissa rinteissä. MAHTAVAA! Ah se oli niin ihanaa mutta samalla niin pelottavaa. Melkosia rinteitä, varsinki ku ei ole lasketellu vähään aikaan. Kathrin on Saksasta eli hän on lasketellu Alpeilla, sillehän se oli helppoa. Mutta voi että ne maisemat! Harmi vain ettei saatu mistään laskettelulaseja, ne ois pelastanu aika paljon. Ylhäällä tuuli ihan perkeleesti! Välillä tuntu, että naama tippuu. Sain vinkkiä eräältä vanhalta mieheltä, joka varmaan katto että turisti, mitä kaikkea voisin nähdä. Jossain oli kuulemma jyrkänne, mistä pysty kattoon suoraan alas, siis kuolemapudotus. Toinen oli, että voidaan nousta hissillä ja päätyä Albertasta British Columbian puolelle! Sinnehän me mentiin, jyrkännettä ei löydetty heti. Eli laskettelin siis kahdessa osavaltiossa saman päivän aikana, siistiä. Käytettiin Yunuenia hieman isommassa rinteessä, mutta tais olla liian aikasta. Meitsi opetti sen nouseen maasta sukset jalassa, jotain edes osasin opettaa. Paikka meni tosiaan kiinni jo puol neljä, joten ei ihan koko päivää pystyny oleen siellä, mikä ihmetytti mua, joka on tottunu siihen, että laskettelukeskukset on pimeään asti auki (kai?). Olihan se rankkaa jaloille, mutta niin ihanaa. Yritettiin käydä joka puolella (Sunshine siis ulottui kolmelle eri vuorelle) ja kai me siinä onnistuttiinkin. Sanoin Kathrinille koko ajan etten suostu laskemaan mustia mäkiä (vaikka Levin musta rinne onkin mun suosikki, niin ei täällä kiitos mustia). Se sitte huijas mua ja kerto vasta hississä, että laskettiin just musta. Selvisin silti elossa. Täällä ei myöskään tunnettu ankkurihissejä, kaikki oli istumahissejä. Kathrin kerto, että Alpeilla niissä on istuinlämmittimet ja tuulisuoja-ikkuna-höskät, porvari alppeilijat prkel. Löydettiin jossain vaiheessa myös se kieleke, mutta laskettiin sen ohi sumun takia. Sää alko lopussa meneen tosi huonoksi, lunta sato ja tuuli. Kathrin laski autolle asti suksilla, mun jalat huus armoa niin hyppäsin gondoliin puolessa välissä. Iiiiiihana päivä, rakastuin siihen paikkaan!

Hirveesti kuvia ei ole laskettelusta, koska niinku tuosta kuvasta naamasta näkee, ettei ollu lämpimin keli. Ja koska en halunnu ostaa laskettelulaseja ni naama jääty vielä vähän enemmän.

Muuten tiistai menikin vain kierrellessä kaupoissa, syödessä ja sitte aikasin nukkuun. Piti mennä baariin, mutta jotenki koko porukka oli ihan väsyny ni päädyttiin siis menemään aikasin nukkumaan.

Keskiviikkona lähdettiin katsomaan paria järveä. Tiedän, kuulostaa hieman omituiselta ja ei kovin jännältä, mutta ajatukset pois. Okei, toinen järvistä ois varmasti mahtavampi kesällä, mutta eipä voi nyt mitään. Ensimmäinen Abraham Lake jäi meiltä vain haaveeksi. Sää ei ollut mikään paras ja edellisenä iltana oli satanut tosi paljon lunta ja täällä päin ei olla kovin aktiivisia aurauksen kanssa, joten me (ainakin suomalaiset) päätettiin, ettei lähetä leikkiin hengellämme. Silti pakko näyttää netistä otettu kuva, miksi me haluttiin sinne lähteä.

Järven jäätyessä myös ilmakuplat jäätyy. Nyt kyllä alko harmittaan, ettei ite menny kattoon... Mutta edellisenä iltana oli tosiaan satanu lunta ni ei ollu edes takuita nähdä nuita. Ja matkaa tänne järvelle ois ollu yli 100kilsaa. Joten päädyttiin menemään vain Lake Louiselle.

Nämä vuoret ovat nimeltää Castle Mountains, ehkä. Olivat ajomatkalla.

Tähän hotelliin tulen palaamaan. Ehkä vaikka häämatka tai jotain...

Kuultiin useaan kertaan hirveetä jyrinää, pääteltiin että vuorilla oli lumivyöry.

Luistelu jään keskellä oli tällanen pieni linna.

Illalla käytiin vielä syömässä viimeisen kerran Banffissä, mentiin aikaisin nukkumaan, koska aamulla suunnattiin Calgaryyn. Siitä kirjoitan seuraavan blogin erikseen, tästäkin tuli niin pitkä.

Banff. Yks ihanimmista paikoista, missä olen koskaan ollut. Voi että, haluan jo niin takasin. Banffin kesä ois kyllä ihana nähdä, en tiedä riittääkö rahat. Aikaa kyllä ois. Suosittelen kyllä kaikille, joilla on mahdollisuus päästä käymään. Tulen ihan varmasti palaamaan sinne joku päivä ja en tiedä lähdenkö sieltä enää toista kertaa.

Tässäkin kirjoittaessa meni hyyyyvin pitkään ja tämä oli vasta reissuni 1/3. Kirjoitan Calgaryn erikseen sekä kirjoitan vielä ruuasta erikseen, ymmärrätte sitten kyllä miksi.