Orientation day

Ensimmäinen päivä koulussa. Ei tietenkään ollut mikään peruskoulupäivä. Innokkaana oppilaana päätin lähteä hyvissä ajoin koululle eli otin siis eksymisvaraa. Vissiin osaan kuitenki olla aika hyvä suunnistaan ja hyvä karttojen kanssa, koska löysin täysin oikeaan paikkaan. Mikä täällä välillä tuntuu ihan mahottomalta.

 Tässä on meidän koulun kartta. Keltaset on rakennuksia. Minun kouluani on nuo ylemmät ja kun kävelet koko koulun toisesta päästä toiseen päähän, on kuin olisit maratonilla. Nyt tarvis sen askelmittarin. Mutta löysin kuitenkin Riddell Centren (kyllä, Centre, niin ne sen täällä Kanadassa kirjottaa, ei center) ja Multipurpose Roomin, jonne meidän käskettiin tulla. Siinä hieman avuttomana ja yksinäisenä seisoskelin ja odotin, koska pääsis nurkkaan istuun. Olin jopa niin nössö, että vaikka kuulin mun viereisessä porukassa puhuttavan suomea, niin en vaan uskaltanu, onneksi en oksentanu. Kuitenki, ekana meidän ohjattiin ottaan aamupalaa. Ihania hedelmiä, mansikoita, pan cakes (unohin ottaa vaahterasiirappia) ja muuta. Meidät ohjattiin pöytään omien alojen mukaan. Alumnit (vanhemmat opiskelijat) eivät osanneet ees sanoa missä oli Fine Arts-pöytä. Löysin kuitenki. Olin eka. Aloin syömään. Sain syötyä. Edelleen yksin pöydässä. Joku alumni kävi jossain vaiheessa sanomassa, että "ei hätää, kyllä teitä on enemmänki, eiköhän ne kohta tule". Ei, istuin vielä pitkään yksin. Sitte samaan pöytään istuu vanhempi ja nuorempi miesvaljakko. Eivät tietenkää istu mun viereen vaan jättävät kohteliaasti yhen penkin väliä. Aloin miettiin siitä vanhemmasta, että ei ny oo helevetti totta, jos kaikki tän alan opiskelijat on tuota ikä luokkaa. Myöhemmin selvis, että se oli brassi opiskelijan isä, joka toi poikansa turvallisesti paikalle ja oli mukanakin jonkin aikaa. Lopulta mua vastapäätä istu Minkyu, hemmetin mukava heppu. Alunperin Koreasta, mutta oli saanu jonku osittaisen kansalaisuuden Kanadaan. Sen kanssa tuliki juteltua ihan kaikesta, koska se opiskelee ihan samaa alaa. Hän oli siis alumni, ei uusi opiskelija. Lopulta meitä uusia oli minä, brassi Wagner ja muistaakseni Nigeriasta Anthony. Meidän pöytään tuli myös jamaikalainen Safiya, mutta se ei tainnu opiskella meidän alaa, en saanu selville.

 Me kaikki saatiin omat swag bagit. Siellä oli kansio, pipo, kynä ja tuo vihreä on siis vesipussi tai jotain sinne päin. Meillä oli myös nimilaput kaulassa, että meidät varmasti tunnistetaan uusiksi. Paljon siellä puhuttiin ja höpötettiin. Pelattiin vähän bingoa (siis ihan oikeesti, mutta vain että "etsi amerikkalainen"), kierrettiin koulua (sillo meidän oma pieni porukka vähän läheni) ja tutustuttiin. Meillä oli myös scavenger hunt ja minä oikeasti juoksi koko helevetin koulun ympäri. Ei enää koskaan, vieläki särkee jalkoja. Mutta tultiin kolmansiksi, sain kynän ja pinssin wuppiduu. Paljon paljon puhetta ja paljon paljon paljon tietoa kaikesta. Mutta ainut mitä mulle jäi päähän, oli ku jostain Intiasta tänne muuttanu opettaja kerto saaneensa sakot ylittäessä tietä väärästä paikasta. Hyvä päivä. Puhuin myös ekan kerran ekan suomalaisen kanssa.

Nyt olenki sitte viettäny yhen vapaapäivän ja huomenna on uus. Mulla on seuraavat neljä kuukautta vain maanantaisin ja torstaisin koulua. Että viis vapaapäivää viikossa. Pitää varmaan oikeesti lähteä käymään koulun kuntosalilla, että sais edes jotain tekemistä tai muuten kuolen tylsyyteen. Yritin tänään käydä ottaan yhen kurssin lisää, reipas opiskelija kun olen, niin eivät antaneet. Sanoivat, että oot hullu jos otat. Sitte ne kerto vähän enemmän miten Kanadassa hommat hoidetaan ja oisin voinu ottaa yhen kurssin pois. Helevetti varmaan joka kuukausi koe, jokaiselta kurssilta, että valmistaudutaan final exameihin, paljon esseitä ja aineita ja vissiin vielä jotku perkeleen lopputyöt jokaisesta. Vaadin Suomessa, että mun saamat opintopisteet tuplataan vielä kerran. Kävin myös hoitaan muitakin bisneksiä koululla eli hain itselleni kortteja.

 Just olin kävelly koulun toisesta päähän ja heti piti istua koppiin kuvattavaksi. Onneksi tuosta ei saa paljoa selvää, mutta tukka ihan sekasin, ihan hikinen ja lasitki tipahtamassa päästä. Toinen on bussikortti, että pääsee kulkemaan koulun ulkopuolellekin. Vaikka ei sitä välttis edes tarvis, näkisitte sen määrän kahviloita ja ruokapaikkoja koulun sisällä, että huh huh. Siellä on Tim Hortonsit, Starbucksit, Quiznos ja niin paljon muita, että ihan pahaa tekee sen rasvan määrästä. Yritän jossain vaiheessa saada kuvia sieltäkin niinku koko kaupungista, että näette tekin tämän ison maailman. Meidän koulussa on myös oma baari, The Owl. Oi kyllä vain, ihan sellanen jossa tarjotaan alkoholia. En oo vielä päässy kokeileen kuinka aikasin ne tarjoilee, mutta eiköhän se tule selvitettyä pian ku kurssit alkaa. Meidän koulussa on myös oma kuntosali, uimahalli, teattereita ja mun pelastus eli koulun oma apteekki.

 Jos näillä ei kurkkukipu lähe ni ei sitte millään. Strepsils oli sellanen varma osto, mutta tuo Benylin. Se on punasta töhnää, vähän niinku yskänlääkettä, mutta täällä se on jänkimpää. Ja tujumpaa! Hitto vie, nenä ja silmät heräs heti, mutta ei se kyllä kurkkua puuduttanu niinku lupas. Toivotaan, että alkaa tehoamaan ku otan toiset hömpsyt.

Selasin kalenteria, jonka sain koululta. Pakko kertoa muutama hauska asia sieltä.

Helmikuun toinen päivä on metsämurmelin päivä (Groundhog day). En haluais törmätä pimeällä kujalla...

Täällä ystävänpäivän lisäksi vietetään Singles Appreciation Day. Kerranki mulle sopiva päivä!

Toukokuun neljäs päivä on Star Wars day. Harmi, ettei mulla ole enää sillo koulua, haluaisin tietää pukeutuuko ihmiset tälle päivälle teeman mukaisesti. Ekaa kertaa pääsen myös kokemaan Saint Patrick's dayn, harmi ettei mulla ole vihreitä vaatteita.

Käytiin tänään Hannan kanssa seikkailemassa. Hanna on myös Suomesta, mutta opiskelee eri puolella. Päätettiin lähteä Downtowniin. Se ei ollukaan aluksi niin helppoa.

Bussi aikatauluja oli kymmeniä. Yhtään ei ollu selvästi kirjotettu Downtown - University. Ei nuista lopulta ollu mitään apua. Käveltiin pysäkille, Hanna kysy rohkeana joltain naiselta apua ja apuahan siitä oli. Linkkuun ja matkaan. Päädyttiin Cornwall Centreen. Ei mikään mahottoman iso kauppakeskus, mutta sellanen sopiva, että jakso kiertää. Näin Searsin. Halusin sinne. Yks hemmetin Halpa-halli. Saattais sieltä jotain löytää jos oikee ettis, mutta nääh. Se on pakko sanoa, että onhan täällä halpaa. Samat kuulokkeet, jotka mulla on, jotka on ostettu Suomessa varmaan jollain 60€, makso täällä joku 30dollaria, eli nopeesti noin 20€. Enkä tietty voinu minäkään pitää lompakkoani kiinni. Saanko esitellä:

Mun uudet kengät! Hei, täällä on miinus VIISIKYMMENTÄ astetta, ei mun kengillä kovin pitkälle pötkitä. Nämä ihanat löytyivät Skechersiltä aivan mielettömään hintaan: 28€! Ja mukanani ollut kenkäekspertti näki heti, että hyvät kengät ovat. Onhan ne kuites Ausseista asti tulleet eli kotiin, ei hätää, en ostanu huonoja kenkiä taas.

Kauppa, jossa me vietettiin eniten aikaa oli Drug Store. Ja ei, siellä ei myydä huumeita, niille jotka eivät ymmärrä. Siellä myydään lääkkeitten lisäksi kaikkea! Vihdoin, siis viiiiihdoin, sain shampoota ja hoitoainetta! Tässä ku on pari päivää pessy itteään pienellä putkilolla shampoota, niin ah että olin ilonen. Sain ostettua myös ihorasvaa. Onneksi, koska iso alko jo vähän huutaan, että kuivuu pois jos ei tule kosteutta. Tulihan sitä ostettua iso kassillinen kaikkea, nyt ei pitäis puuttua mitään ainakaan vähään aikaan. Oli siellä myös ruokaaki, mikä vähän yllätti. Vaikeinta oli ostaa vaatteille pesuainetta. Koskaan joutunu ajattelemaan, että mikäs se on englanniksi. Toivotaan, että osuttiin oikeaan koska ostettiin detergentiä. Ainaki käännös sanakirja lupaa hyvää. Sen näkee sitte ku on pessy jotain.

Huomenna uusi seikkailu kaupungissa, jota ei tunne. Tässä on kuitenki ensimmäiset kolme päivää ollu vain asuntolalla ja koululla, niin olihan se aikaki. Ja mikäs tässä on vapaapäivänä muuta ku vaan lähteä. Huomenna etitään jotain uutta aluetta ja yritän ottaa turisti moodin päälle, että saisin kuvattua tätä kaupunkia jonkin verran, että teki näkisitte siellä Suomessa vähän lunta. Huomenna luvattu -15astetta, mutta tuulen kanssa -42, repikääs siitä. Mulle ei kannata enää koskaan vinkua kymmenen asteen pakkasessa prkel. Täällä päin asuu rautasia ihmisiä jumakauta. Henna kiittää ja kuittaa. Pusuja!