Ei tämä olekaan niin pelottavaa

Olen perillä. Istun asuntolan huoneessani. Nukuin hyvin ensimmäisen yön.

Onneksi selvisin Helsingin lentokentältä. Yritin nukkua penkillä, mutta ei se oikeen onnistunu. Jossain vaiheessa viereen istu mies, joka haisi tosi vahvasti viinalle. Jossain vaiheessa penkki heilu jotenki omituisesti ja kurkkasin luomien alta niin siihen se mies sitte päätti oksentaa! Karkas totta kai paikalta, mutta jätti hirveän hajun jälkeensä. Päätin vaihtaa paikkaa. Lopulta ku sain vähän nukahettua niin baggage drop outti aukes ja pääsin odottaan lentoa sisäpuolelle.

Helsinki-Munchen.

Kone täynnä saksalaisia! Apua... No ei, kiva lento oli. Aloin vaan liian usein kikattaan ku ne kuulutti jotain saksaksi, koska se vaan kuulostaa niin hölmöltä. Tosi omituinen snacki oli kyllä: pinaatti-feta ja tomaatti-linnun ruoka jotku pyörykät. Söin kyllä molemmat ku oli niin nälkä, mutta ei ne kovin hyvää ollu. Pinaatti kyllä yllätti, mutta linnunruoka-pähkinä-jotkut vähän hämäs.

Munchenin lentokenttä. HUH HUH! Ihan mieletön! Mutta lopulta melko helppo kulkunen. Ajattelin, että eksyn, mutta en onneksi. Kuvittelin, että oisin ajan kuluksi käyny vähän shoppailemassa, mutta harmi ku rahat ei riitä Guccille, Hermesiin, Bvlgariin tai muihin sen sellasiin. Sen päätin siellä ollessani, että sitte ku alan menestyyn ja alan saamaan rahaa, mie ostan itelle Mulberryn salkun. Ai että ne oli hienoja.

Tämä nauratti pientä lappilaistyttöä hyvin paljon. Kentällä oli siis kahvila (en tiedä mitä brot tarkottaa) ja nimi nyt vaan vähän nauratti. Harmi, että Spa oli siellä kiinni, ois ollu vähän ihana saada joku jalkahoito siinä välissä. Kävin myös vähän herkuttelemassa eli sushilla. Voi että oli hyvää! En oo koskaan syöny niin hyvää sushia. Ja söin koko paketin puikoilla. Saivat työntekijät siinä varmaan hyvät naurut ku kattovat minun räpellystä.

Kävin vaihtaan Saksassa rahaa. Haha, Kanadan dollarit on ku jotain leikkirahaa. Ihan erilaisia enkä edes tiedä keitä nuo hemmot nuissa on.

Munchen-Toronto.

Edessä oli yhdeksän tuntia istumista. Osasin pelätä jo valmiiksi, koska yksikään aikaisempi lentoni ei ole kestänyt näin kauaa. Sain onneksi käytäväpaikan, mutta koneen keskeltä. En siis ole vieläkään nähnyt Atlanttia. Hieman tuli kateelliseksi ku käveli vip-puolen ohi omalle puolelle. Niillä oikeesti oli sellaset omat kopperot, jossa oli iso penkki ja pienempi jaloille. Niillä oli isommat ruudut ja vaikka mitä parempaa ja enemmän.Ekaa kertaa olin koneessa, jossa oli pienet ruudut selkänojissä, joista pystyi katsomaan elokuvia tai tv-sarjoja. Itse katsoin heti We're the Millers, aika huono, sitte aloin kattoon Runner Runner, mutta nukahdin heti alussa, joten se jäi katsomatta. Kuuntelin myös Kings of Leonin uutta levyä, mutta siinäki taisin kuulla ekan kappaleen ja olin nukahtanu. Yhtä voin suositella komedian ystäville sinne suomeen: sarja nimeltä Hello Ladies. Katoin kaks ekaa jaksoa ja piti ihan pidätellä naurua. Steve Merchant on vaan niin mahtava! Jossain puolessa välissä lento alko menemään minun osalta huonompaan suuntaan. Tuli aivan hirveän kamala olo, onneksi en oksentanu. Kurkku meni kipeäksi, oli kylmä ja oli kuuma, joten aloin epäileen kuumetta. Pää oli myös ihan sekasin, en edes osaa kuvailla sitä oloa. Ehkä vähän niinku pää ois täyttyny liialla ilmalla. Siinä samalla yrittää pitää korvat auki, että kuulee jotain eikä sekoa siitä surinasta. Ruokaa ja juomaa tuputettiin koko ajan. Alkumatkasta se ei haitannu, mutta sitte ku oli huononi niin toivo vaan että ei enempää. Jäi hyvännäkönen kana wrappi syömättä. Pelottavaa oli ku kuulutettiin tullaus lapuista. Oon kattonu ihan liikaa tulli-ohjelmia, varsinki Aussien. En vieläkään tiedä täytinkö sitä aivan oikein, mutta ainaki pääsin läpi tullista. Yhdestä asiasta piti kysyä lentoemakolta apua, koska en ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin. Akka luuli minua saksalaiseksi! Alko vaan höpöttään saksaa niin nopeesti etten saanu aluksi sanaa suusta. Sitte vain pudistin päätäni että se hiljeni ja sanoin että englanniksi kiitos. "Tuotko maahan tuotteita myytäväksi?" Miksi ne ei voi kirjottaa siihen just noin vaan jotain "I have unaccompötötötötöö goods". Onneksi en merkannu siihen kyllä, koska eka luulin että meinaakohan tuo karkkia. No mutta onneksi se lento päättyi lopulta ja pääsin liikkumaan ja herätteleen takamuksen tähän maailmaan.

Toronton kenttä. HUUH HUUH! Valitettavasti en ehtiny ottaa yhtään kuvaa, koska oli hieman kiire päästä seuraavalle lennolle. Aikaa siis vaihdossa oli tunti ja 45minuuttia, mutta oisitte nähny sen kierroksen mikä piti tehä! Ensiksi tietenki vessaan, mikä oli kyllä kans ihme kokemus. Miksi kanadalaisten pöntöt on niin pieniä? Siis sitä meinaan, että se vesi on niin lähellä että varmasti joku pienempi ois kastellu perseensä siinä. Sitte ettiin viideltä isolta näytöltä mistä oma lento lähtee. Etin ja etin ja etin eikä löytyny. Sitte huomaan, että kohteet on aakkosjärjestyksessä. Hyvä minä. D36. Jatkuu. Käytäviä ja mutkia ihan hirveesti. Näen alas missä on kahvilat ja myymälät ja ihmisiä. Holy shit ku on iso! Varmasti pinta-alaltaan isompi ku Lappi yhteensä. Päädyn johonki passin tarkastukseen. Joku tulee viittoon mulle että "Canadian residences" ja yrittää työntää mua sinne. Pelkkä "no, no" riittää ja se työntää mut toiseen jonoon. Helvetin pitkään sellaseen, mutta sitte siihen tulee joku mies kyseleen ja puolet jonosta on kanadalaisia. Jopa minä ymmärsin tän jutun eikä englanti ole edes mun äidinkieli. Tiskille passin kanssa. Hirveä litanja kysymyksiä: miksi tulit Kanadaan? Mihin kaupunkiin menet? Mitä opiskeleen? Kauan olet? ja paljon muita. Näytin parit paperit ja sain mennä. Matkalla näytin tullauslapun varmaan viis kertaa. Päädyin sitten hakemaan laukkuani. Ensinnäki siellä oli varmaan 20 eri hihnaa. Sitte satuin melkeen vahingossa oikealle ja aika nopeesti se laukku sieltä sitte tuliki. Sitte seuraan kylttejä jatko lennoille. Nyt multa otettiin tullauslappu pois, en kyllä ymmärrä mitä ne sillä ees tekee. Sitte uuteen jonoon, jossa seiso tyyppi ja ohjeisti mennä seuraavaan huoneeseen. Jossa seiso seuraava tyyppi, kerto että jätä laukku tuohon hihnalle ja mene eteenpäin. "Eteenpäin minne?" "Portille" Hurrasin jo päässäni, että näinkö lähellä jo oonki. Muuuutta turha luulo, ei tietenkään! Seurasin kylttejä D-portille (tarkistin sen uudestaan koko ajan, koska unohin sen liian usein), hissillä ylös, käytäviä ja käännöksiä. Turvatarkastus. Ei taas! Uuteen jonoon. Se on aika hassua, että Kanadassa piti ottaa kengät pois. Tiedän, että niin tehdään mutta miksei Euroopassa? Hävetti kyllä vähän ku kengät alko jo löyhkään melko paljon vaikka pitiki kenkiä pois lennoilla. Tarkastuksen läpi ja nyt olin sisällä! Sitte ettiin porttia, ensin tietty tarkistus että mikäs portti se nyt olikaan. D36. Katot kylttejä. < Gates H - Gates C > Näin kaikkia muita paitsi D:tä. Pyörin ja pyörin ja päätin sitte kävellä H:n suuntaan. Löyty! Tuli niin Sherlock olo, teki mieli taputtaa selkään itteään. Jumalauta sitä kentän kokoa. Muista edes moneen liukuhihnaan hyppäs kyytiin. Ja se kauppojen määrä! Teki mieli jo mennä ostaan tuliaisia ku näki kaupan täynnä teetä ja kaupan nimeltä Rocky Mountain Candy Company. Menin hengaan portille, löysinki jopa oikean. Alko ärsyttään ihmiset, jotka ei osaa tulla ajoissa lennolle. Enkä puhu nyt edes omasta lennosta, vaan vierestä lähti Vancouveriin lento ja ne kuulutti samoja ihmisiä varmaan puol tuntia. Mutta sitte näin jotain yllättävää. Koska nämä jotkut ihmiset ei tullu lennolle niin siellä ootti ihmiset pääsevänsä sinne. Ne alko jostain listalta luetteleen nimiä ja ihmiset pääs lennolle. Sitte sinne jäi melko paljon vielä ulkopuolelle ja niille ilmotettiin, että yrittäkää seuraavaan joka lähtee plöö plöö aikaan. Tosi hyvä idea, miksei Suomessa tehä näin? Vai tehäänkö?

Toronto-Regina.

Nyt haluan kertoa vähän Reginan nimestä. Kuvittelin, että se sanotaan Regina, niinku monet teistäki varmaan sanoin. Mutta ei, ei todellakaan. Se lausutaan "Regaina" eli (anteeksi kielenkäyttöni) vähän niinku vagina englanniksi. Ja kun tämän yhteyden näitten sanojen välillä ymmärsin niin kyllähän alko taas kikatuttaan.

Kolmen tunnin lento ja oisin perillä. Huono olo ei ollu kadonnu mihkää, halusin vain nukkua. Kone oli paljon pienempi ku aikasemmat, mutta jalkatilaa oli enemmän ku muissa. Mun reppu ei edes mahtunu ylös. Nyt onneksi kuulu vain englantia ja ihanaa ranskaa, ja kuinka se ranska kuulostaa niin ihanalta ku se lausutaan oikein. Aloin kattoon Changeling-elokuvaa, mutta seki jäi sitte kesken ku nukahin. Harmittaa, vaikutti hyvältä. Heräsinki vasta ku laskeutuminen alko, yllättävää.

Onneksi matkaliput säily mukana koko matkan Helsingistä, yhellä ei nimittäis selvinny.

Regina.

Munchenin ja Toronton jälkeen Reginan lentokenttä vähän nauratti. Varmaan saman kokonen ku Rovaniemenki. Mutta toisaalta oli ihana vaan tulla ulos koneesta, kävellä vähän matkaa käytävää, rullaportaat alas ja siinä oli laukkuhihna. Otin laukun ja kävelin ulos. Hyi s****na! Helevetin moinen kylmyys iski kasvoille. Ihan kauheeta. Mihin se Toronton -5 astetta katos? Tästä järkytyksestä selvittyäni, otin taksin ja kerroin tarkan osotteen mihin haluan. Kattelin matkalla maisemia ja onhan tää hemmetin iso paikka! Olin niin shokissa, etten älynny ottaa yhtään kuvaa. Ajettiin pitkään omakotitalojen alueella, ihania joulukoristeita ja kivoja taloja. Tuli melkeen mieleen ku ois ollu Suomessa. Jossain vaiheessa älyän, ettei taksikuskikaan oikein tiedä mihin mennä. Lopulta se ajo mut rakennusten väliin, joissa luki Nort Residences ja South Recidences. Ajattelin, että no eiköhän tämä ole oikea paikka. Maksoin kuskille 17,70 Kanadan dollaria mikä on euroissa 12,30, hyvä hinta prkel, ajettiin me kuites joku vartti ja vähän päälle. Päätin mennä North puolelle. Ne ettii mun nimeä jostain pussukoista ja ei löydy. Näytän kalenterista nimen minkä sanoin taksissaki. Olen väärässä paikassa! Totta kai, niin mun tuuria. Ne huitoo mulle, että tuohon suuntaan. Lähen siihen suuntaan, lähen varmaan kymmeneen eriin muuhunki suuntaan ja en löydä. Helvetin iso ja painava laukku mukana, hemmetin kylmä, vasta satanu lunta eikä teitä oltu aurattu. Jossain vaiheessa teki mieli vaan istua hankeen ja itkeä, mutta päätin että kerranki oon iso tyttö enkä ala itkeen ja etin sen paikan vaikka kuolisin yrittäessä. Päädyin melkeen joka kulmasta takasin sinne North Residenceen ja piti keksiä mitä tietä en oo vielä kokeilla. Sitte löydän Luther Collegen. Olen lähellä. Kurkkasin sisään ja näin opastekyltin ja suoraan niin löytyy cafeteria. Katoin kartasta jo kotona, että se oli jossain siinä lähellä. Päätin kiertää rakennuksen. Ehkä sellanen kilsa ylimäärästä piti kiertää. Sitte nään oven jossa lukee Luther College ja siellä istuu ihmisiä aulassa. Päätin olla rohkea ja kysyä apua ennen ku oisin menny puun alle asuun. Avaan oven, kysyn missä päin Luther College Residences on. Vastaus "Olet siellä". Hitto mun ilme oli varmaan omituinen, ilonen, turhautunu ja kaikkea sekasin. Olivat tosi mukavaa porukkaa, auttovat mun laukun sisälle ja ohjeistivat soittamaan henkilön päästään mut huoneeseen.

Paikalle tulee tosi mukava jätkä, nimeä en muista, koska eilinen on yhtä sumua vieläkin. Mennään täyttään lappuja ja sitte tulee hetki jota pelkäsin. Maksaminen. Tiesin, että se pitää tehä saapuessa (eli maksaa osa vuokraa, damage payment ja petivaatteet) ja pelkäsin miten se onnistuu. Sitte vaan päätin, että no kokeillaan, ei ne mua kuitenkaa ulos heitä jos ei onnistu. Arvoin Visa Electronin ja Visa depitin välillä, päädyin depittiin ja se onnistu! Meni niin sutjakasti. Kiitos S-pankki hyvästä kortista! Ja onneksi siellä oli vielä rahaaki. Sitte vaan avain kouraan ja kattoon huonetta. Öööö ei mikään paratiisi mutta kyllä tässä neljä kuukautta asuu, asuinhan mie homeisessa kämpässäki puol vuotta.

Jostain kummasta syystä jokaisessa ovessa on Pokemon. Mutta tuo toimii, oon eksyny vessamatkalla jo liian monta kertaa ja vessa tosiaan on tuossa aika vastapäätä. Tää mun kerros tuntuu jotenki tosi sokkeloiselta ja siksi ehkä pysynki vielä aika paljon omassa huoneessa, pelkään, että eksyn tuonne ja näytän ihan tyhmältä tuolla pyöriessä. Kun avasin oven niin helevetti mikä sauna tää huone oli. Punapää (eli tämä mukava jätkä, joka otti minut vastaan) sano, että nää huoneet on aina niin jäässä, mutta nyt oli tainnu lämmitys mennä vähän liian ylös ja heitti jonku vitsin brasilialaisista, joita täällä kuulemma on paljon. Huone on aika vanhan näkönen, melko kulunu ja aika pieni. Mutta mie tykkään, varsinki mun oranssista pöydästä.

Tehtiin kuntotarkastus yhdessä. Toivon, että se näki tuon tuolin kunnon, koska oon ihan varma että tää menee rikki kohta.

Sänky ei ole mikään mukavin eikä täällä kai käytetä peittoja. Yöllä se oli vähän ongelma, koska tuo ilmastointi on ihan kauhea. Kun se ei oo päällä niin tulee kylmä melkeen heti, mutta kun sen laittaa päälle tulee hetkessä ihan helvetin kuuma ja mun nenä kuivuu saman tien. Eikä siinä ole mitään puoliväli mahollisuutta, harmi kyllä. Mutta kyllä tässä neljä kuukautta pystyy asumaan, ei ainakaan ole paljoa siivottavaa, koska en edes tiedä onko täällä välineitä millä sitä tehä. Luututa ei ainakaan tarvi wuhuu, koska täällä on kokolattiamatto. Pakko kertoa nuista lapuista joita saatiin, pääsin taas kikatteleen. Meille annettiin opas miten tulla toimeen, miten toimia ja olla mukava muitten asukkaitten kanssa. Siinä kerrotaan, että kaikilla on omat mielipiteensä, omat uskonnot ja mieltymykset, miten riidat selvitetään, pidetään ne kahden keskeisinä. Kuuleeko Tornio: mie lähetän tän teille postissa ku oon ite lukenu läpi :D Toinen lappunivaska oliki sitte vähän järkevämpi, siellä oli osoitteita ja numeroita ja ohjeita lähes kaikkeen, mutta myös tämä

Sivullinen tietoja kaikista kirkoista täällä! Eikä tuossa ole kuulemma edes kaikkia Reginan, vain ne lähimmät!
Hitsi mitähän minusta täällä tullaan ajatteleen, yhteenkään messuun en oo menossa prkel!

Haluaisin niin käydä kaupassa. Se tuosta info-paketista puuttu oli kartta! En tiedä missä on lähin kauppa, enkä todellakaan halua lähteä kokeilemaan onneani. Ulkona on jotain -33 pakkasta, mutta tuulen kanssa se on jotain -51. Että no thank you minä en ulos lähe seikkaileen. Pitää varmaan herätä huomenna hyvissä ajoin että löytää kouluun oikeaan paikkaan. Katoin koulun karttaa. Ei jumalauta, meinasin alussa mennä sekasin Torniossaki, niin tämä on jo jotain ihan toista! Oon kyllä kattonu kartasta selvän reitin, mutta jos en pääse ulos selvittään sitä ni on se aika turhaa. Ja tämän aikana kun kirjoitin, menetin lounaan. Kävin kurkkaan lappua tuolla seinällä jossa kerrotaan ajat niin se meni tunti sitte. Prkel. Toivotaan, että pääsen illalliselle edes. Se vaan karmii, että sinne pitää mennä yksin. En ole edes varma missä se koko cafeteria on ja se, että menee sinne yksinäisenä. En haluais olla se joka istuu yksin jossain nurkassa ja muut istuu porukassa ja nauraa. Tiedän ettei mun tarvi olla se, mutta niinkin voi käydä. Kuulin Punapäältä, että täällä asuu kuus tai seittemän muuta suomalaista. Ehkä jos ne löytäis jostain niin vois tutustua. Mutta oon aina aluksi niin ujo ja nössö, mutta joka kerta uudessa koulussa oon naureskellu sille miten alussa pelkäsin. Toivotaan, että niin käy toisella puolella maapalloaki. Pitäkää mulle peukkuja! Pusuja ja haleja kaikille kotiin! <3